Harjoitus tekee mestarin

Nyt on kyllä tulossa historian kuivin postaus. Varokaa.


Tiiättekö, mikä tässä maksullisessa koulujärjestelmässä on kaikista siisteintä? Etenkin, kun et (periaatteessa) Erasmus-vaihtarina maksa siitä mitään?


Täällä ei nimittäin tartte maksaa koulun tilpehööreistä mitään. Kuopion muotoiluakatemialla kaikki on sentin tarkkuudella hinnoiteltua: kaavapaperi 0,25 € / metri, kankaanpainovärit 6 € / kg, Turon vanhat kangasriekaleet 50 snt / kpl... Täällä kaikki on ilmasta.


Maanantaina tehtiin ompeluharjoituksia korsettia varten: kaikki ilmasta. Koneissakin oli langat valmiina. Mitä luksusta. Tänään painettiin kangasta: ilmaset kankaat, ilmaset värit ja ihan oikeesti, siellä on töissä tyyppi, joka sekotti meille valmiiks kultaisen ja hopeisen kankaanpainovärin.


Tuli siis hieman sellainen ala-aste -olo. Ota tästä valmiiksi leikattu kangaspala ja tästä sekoita itsellesi väri tähän ilmaiseen muovikuppiin. Tässä on ilmaisia kumihanskoja. Tässä maalarinteippiä.


Mutta maanantaihin. Meillä oli neljä tuntia ompelua ja odotin innolla, että ryhdymme leikkaamaan identtisiä korsetinkaavojamme. Ei. Vaan ompeluharjoituksia. Kuka nyt voisi korsettiin luita ommella ilman harjoitusta.


Ja kyllä, nyt tiedän neljä erilaista tapaa kiinnittää rigilene -nauha kankaanriepuun. Aika ironista, ettei koko rigileneä kannata luuna korsetissa käyttää. Tiedän myös, kuinka ommella metalliluu KÄSIN aukisilitettyyn saumaan. Tällä voi ehkä joskus päteä. "Tiedättekös, kuinka tämän metalliluun voisi ommella tähän käsin?"

Kaikki kostuvat varmasti hirveästi näistä kännykkäkuvista... :D Neljä eritavoin ommeltua rigilenenauhaa puuvillakankaalla. Huisia.


Mistään tilpehööristä ei tietenkään maksettu. Se vain tuotiin eteen. Aivan kuin luukujan ompelua ei voisi tehdä ilman luuta. Mutta kai tämä on oiva tapa tuhlata kolme metalliluuta ja metri rigileneä. Kertaa 40, joka on luokkamme oppilasmäärä. Tästä muistuukin mieleeni ammattikoulun vetoketjuharjoitus, josta jätettiin kustannussyistä vetoketju pois...


Olen yhä edelleenkin hieman järkyttynyt tästä valtavasta luokkakoosta. Meillä ei oikeastaan ole ikinä koko ryhmänä tunteja, koska eihän me herran jumala mahduttaisi minnekään. Mutta 20 ihmistäkin on aika paljon, kun opetus tapahtuu lähes kädestäpitäen.


Tänään kankaanpainotunnin alusta lähes tunti meni siihen, että opettaja näytti ihan käytännössä, kuinka seulalla saa painettua kuvan kankaaalle. Siinä katselimme, kun hän sekoitti sopivia sävyjä ja pesi vielä seulan käytön jälkeen. Täällä tuo kankaanpainon juttu vaikuttaisi olevan, kuinka paljon asioita voit laittaa päällekkäin ennen kuin se on liian rumaa. Voit vaikka maalata siihen kankaalle, tai laittaa tyhjällä seulalla erivärisiä raitoja tai painaa kaksi eri kuvaa päällekkäin tai... 


Ja mehän koko loppupäivä sitten kokeiltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Tässä näemme tyhjällä seulalla tehtyjä raitoja ja sienellä päälle maalattuja koukeroita. Erittäin luovaa. Huomatkaa myös ilmaiset muovimukit ja puiset sekoittimet.

Ja tässä olen kuulkaas painanut vaalealla tuonne pohjalle kuvion (meillä on käytössä iso kasa yhteisiä valotettuja vanhoja seuloja, joita saa vapaasti käyttää tähän harjoitukseen) ja sitten maalaan siihen päälle sienellä. Todella triviaalia.

Ja tässä näkyy lopputulosta, johon olen päälle vielä painanut vaalealla peitevärillä kukkaiskuvion. Varsin luovaa.