Pressanvaaliäänestys käytiin hoitamassa jo tuttuun tapaan Manchesterin yliopiston valtavalla kampuksella ja sieltä matkaa jatkettiin yliopiston taidemuseoon, jossa oli esillä noin 4 isoa tyhjää huonetta, tuoreen maalin tuoksua, videoinstallaatio Japanilaisesta viljelijästä, jonka naapurissa on lentokenttä, sekä erilaisia maalauksia ja muita kaksiulotteisia teoksia aiheella "Dark Matter", eräässä niistä kuvattuna valkoinen persreikä. Siis ihan totta. Se kuvasi tekstin mukaan ihmisen sisäistä valoa.
Ja koska tämä taidemuseokäynti jäi hieman kuivaksi, poikkesimme myös yliopistolla olevaan luonnontieteelliseen museoon (mikä arvatenkin oli täynnä lapsia). Museon vaihtuvana näyttelynä oli nuoremmalle ikäpolvelle suunnattu, Egyptin arkeologisia kaivauksia valottava näyttely "Unearthed: Ancient Egypt".
Harmi, etten löytänyt näyttelystä juurikaan kuvia... kamerassani kun ei ole yhä edelleenkään akkua... Mutta se näyttely oli aivan mahtava. Tässä siihen liittyvä video:
Tila siis oli lavastettu viktoriaanistyylisin punapuisin vitriinein, niiden päällä oli sellaista vanhan näköistä arkeologista tilpehööriä rekvisiittana ja sisällä olevat esineet museon Egyptologisista kokoelmista. Mutta sen sijaan, että ne olisivat olleet steriilin näköisissä ripustuksissa, kaikki oli aseteltu lasisille ja puisille hyllyille, ja laput niiden vieressä kirjoitettu käsin, aivan kuin ne olisi juuri löydetty jonkin pyramidin uumenista.
Hirmu ihanaa, että tuhansia vuosia vanhoja asioita voi asettaa esille muutenkin kuin perinteiseen kuivaan museotyyliin. Ja joo kyllä, britithän ovat ryövänneet nämä aarteet, enkä tiedä millä oikeudella pitävät niitä ominaan, mutta kaikella on kääntöpuolensa.
Tässä on ainoa kuva, jonka löysin, mutta näyttely ei siinä pääse oikeuksiinsa.
Seuraavaksi olimme nälkäisiä. Ja lähdimme kohti keskustaa etsimään ruokapaikkaa. Manchesterissa on sellainen yhden kadun mittainen kiinalainen kortteli ja satuttuamme sille, päädyimme yllättäen kiinalaiseen.
Mä olen vähän sitä mieltä, että jos kiinalainen ravintola on sellainen "oikea" kiinalainen ravintola, siitä pitäisi ilmoittaa jossakin oven ulkopuolella. Kävelimme siis onnellisen tietämättömänä mukavan kuuloiseen, kohtuuhintaiseen kiinalaiseen, odottaen kiinalaista ravintolaa.
Salissa pöydille oli aseteltu pienet keittokulhot, sen alle aluslautanen ja sen päälle sellainen posliininen kiinalainen keittolusikka ja viereen puikot paperipussissa. Tarjoilija toi meille ruokalistat ja antoi pienen lapun, johon pyysi meitä kirjoittamaan tilauksen, eli numerokoodit annosten vierestä. Olimme ihan, että outoa, mutta ok.
Lähes kaikki muut asiakkaat olivat aasialaisia. Heillä oli pöydissä aivan valtavia annoksia, jopa kymmenittäin. Keskellä jokaista pöytää oli upotettu lämpölevy.
Tilasimme hetken ihmeteltyämme sellaista melko perushuttua. Vähän hienosteltiin, kun tilattiin sekä riisiä, että nuudeleita. Ja kokista.
Kesti hetken ennen kuin annokset tulivat, mutta kaikki aikanaan. Pieni keittokulho oli yhä edessäni, vaikken ollut tilannut keittoa.
"Riisiä vai nuudelia?" tarjoilija kysyi.
"Öö.. nuudelia."
Tarjoilija tarttui yhdellä kädellä (toistan yhdellä kädellä) sekä haarukaan, että lusikkaan, toisella kädellä keittokulhoon ja täytti sen hyvin kätevän näköisesti nuudeleilla, yhdellä ainoalla kauhaisulla. Olin, että joo, ja tartuin puikkoihin.
Naureskelimme Suomitoverin kanssa, että mitähän tästäkin puikkoleikistä tulee. Mun ruokaannoksessani oli kaiken kukkuraksi maapähkinöitä, katkarapuja ja inkivääriä (joita siis koitin vältellä). Syö nyt noita hitto puikoilla. Niin kuin, maapähkinöitä liukkaassa mönjässä?!? Ja pienestä kupista?
Oli kyllä lievästi sanottuna hönö olo, sillä kaikki muut näyttivät siltä, että olivat syöneet puikoilla koko ikänsä, mikä nyt varmasti oli totta. Sitä keittolusikkaa ilmeisesti käytettiin syömisessä apuna. Ja ei, siitä ei ollut apua.
Selvisimme kuitenkin kunnialla, vaikka oikeaoppinen puikkokäsittely jäikin vain ala-astelaisen tasolle. Eipähän tullut ainakaan hotkittua. Yksi pähkinä kerrallaan...
Kiinalaisen ruoan siivittämänä tuhlasin omaisuuden Topshoppiin. Ja yhdeksän puntaa Primarkiin, vaatebisneksen Ikeaan. Mutta nyt luulen, että kaikki tarpeellinen on hankittu.
Toiveajattelua.
Hyvää lördagenia kaikille. Minuutin päästä on sunnuntai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti