Mutta alkuun. Lento lähti Helsinki-Vantaan perimmäisen nurkan perimmäisestä lähtöportista, josta ajettiin bussilla perimmäiseen mahdolliseen nurkkaan lentokenttää. Boarding siis alkoi tyyliin tuntia ennen. Ei se mitään, sellaista ei aina huomaa. Muutamat juoksuaskeleet eivät olleet pahitteeksi. Se nimen kuuluttaminen käytävilläkin oli vähän kuin kannustushuuto.
Saavuttiin perille Manchesteriin. Satoi vettä ja tuuli aivan hulluna. Kone hyppi ja heilu. Luulen että kiitoradallekin tultiin hieman toinen reuna edellä... Mutta olen elossa.
Automatka Huddersfieldiin kesti varmaankin noin 45 min. Yritin tietenkin istua väärälle puolen autoa. Pelkääjän paikka, vasemmanpuoleinen liikenne ja moottoritie ovat kieltämättä huvipuistolaitteen arvoinen yhdistelmä. Suosittelen.
On kyllä yllättävää, kuinka kliseiseltä Huddersfield näyttää ulospäin. Matalia kivitaloja, pieniä puoteja ja outoja supermarketteja. Ajojärjestelyt ovat mitä mielenkiintoisimmat. Ehkä voin ihan oikeasti kertoa jotain "kyliltä" kunhan huomenna päästään vähän pällistelemään sitä muualtakin kuin autosta.
Abbie oli meille vähän kuin KV-tuutori ja pyöritti ympäri kaupunkia pienellä Seatillaan. En kyllä tiedä, kuinka sitä oltaisiin muuten selvitty. En ehkä nyt jaksa jauhaa supermarketeista sun muista, sillä joo... Asda oli vähän kuin Prisma, mutta... ei ollenkaan. Pelkäsin jo hetken, että joudun tiskaamaan astioita jollain saamarin sienellä, mutta luojan kiitos ei. Niin kuin... astioita..? sienellä? Mitä hittoa!?!
Mutta ehkä tästä asumuksesta vähän enemmän. Tämähän siis on tälläinen opiskelija-asuntola.
Kuten näkyy. Abbie vihjaili, että paikka on ollut ennen joku mielisairaala. Mutta kuvassa on siis päärakennus. Ja sen takana on sitten melkolailla samannäköisiä nelikerroksisia taloja varmaan lähemmäs kymmenen. Eivät ole ehkä yhtä näyttäviä, mutta tuota samaa ankeaa harmaata tiiltä ja suippoja kattoja.
Ja tämä asuntolakompleksi on sellainen oma pieni kylänsä ihan rändöm kukkulalla keskellä peltoja. Ja lampaita. Bussi ajaa keskustaan ja takaisin ja puolen lukuvuoden lippu maksaa 10 euroa.
Huoneeni näyttää aika identtisesti tältä:
..poista vain petivaatteet ja lisää iso kasa sekalaista tavaraa sängylle. Tuo kuva ei ehkä välitä sitä kylmyyttä, jonka collegehaalari, ohut villatakki ja collegehousut yrittävät eristää, mutta kai se kuuluu tähän perienglantilaiseen elämänmenoon... Kuka tekee mitään kaksoisikkunoilla?
Tässä on käytäväasukas Henry. Iloinen veikkonen. Toistaiseksi tässä solun käytävillä on hiljaista, mutta lukukausi alkaa vasta maanantaina.
Oikealla keittiön ovi, viimeisenä oikealla huoneeni ovi. En tiedä, olenko ikinä asunut näin kaukana keittiöstä?
Uusi rakkauteni, perkolattoritermos Bodum.
Keittiö. Tai osa siitä. Ihan ok.
Paitsi että joku varastaa ruokaa.. Jaiks!
Kuvalähteet:
http://www.hud.ac.uk/students/unilife/accomodation/
http://www.flickr.com/photos/jimpimm/2240520736/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti