Tänään töherrettiin taas A2:ille. Brodeerauksen opettajalla oli yhdelle pöydälle levitettynä tyylireferenssikuvia "ssstaiil r-röefrööens imiiiz" kuten hän nuorekkaalla irlantilaisella aksentillaan niitä kutsui. Niissä oli eri tyyleillä tehtyjä erilaisia piirroksia ja maalauksia: tussikoukeroista tehty mies, abstrakti öljyliitutyö, hempeä puuväriluonnos, läpikuultava vesivärityö... kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Tämän lisäksi jokaisella oli oma referenssikuva, joku niistä sadoista inspiskuvista puvustusta varten. Tehtävänä oli valita omasta mielestä parhaiten omaan työhön toimiva tyylireferenssi ja työstää 10 minuutissa tyylille uskollinen luonnos omasta inspiskuvasta siihen A2 paperille omalla suunnitellulla värimaailmalla.
Tein kivan järkyttävän suuren perhosen guasseilla keskelle paperia. Vierustoverillani oli referenssinä jännittävä "piirretään suoria mustia viivoja paperille" -juttu ja hän maalaili viivottimen kylkeä mustalla maalilla ja painoi sillä viuhkan muitoisia kuvioita paperille. Jälki oli graafinen.
Ja mitä tehtiin tämän kymmenminuuttisen jälkeen? Vaihdettiin referenssikuvia kaverin kanssa, tietenkin. Tuijotin perhostani. Ja mustia suoria viivoja referenssikuvassa. Ja perhosta. Ja viivoja. Niin kuin... mitä ####a?
Tämä ei tietenkään päättynyt tähän. Lopuksi täytyi valita vielä kolmas referenssikuva, jonka valintaperuste oli jotain siihen suuntaan, että tämä tyyli täydentää luonnokseni.
Mä en aio edes laittaa kuvaa siitä perhoshirvityksestä. Se oli jotain... sanoin kuvaamatonta.
Harjoitteet eivät loppuneet siihen. Voi ei missään nimessä. Taas uusi iso tyhjä paperi, uusi inspiskuva ja uusi referenssi. Vakuuttuneena siitä, että maalit eivät olleet minun juttuni päädyin mustavalkoiseen tussirefefenssiin (joka siis ei todellakaan ole minun juttuni missään muussa suhteessa kuin, että se piirros siinä referenssissä näytti jonkun hieman jälkeen jääneeen piirtämältä). Tässä siis oli onnistumisen mahdollisuus. Ja nyt oli aikaa vain viisi minuuttia.
Oma inspiskuvani oli tämä:
Mutta lähdin tätä sitten töhertämään mustalla tussilla. Aikaa 5 minuuttia. Kuvittelin olevani enemmänkin ovela. Tähänhän oli sitten helppo alkaa iskeä värejä päälle. Heh heh.
Viidessä minuutissa sain aikaan muutaman hassun kaarevan viivan suht paksulla tussillani. Se näytti kuin joku lapsi olisi piirtänyt kivan lehden kivalla tussilla. Tämän jälkeen tehtävän anto oli hyvin tarkka. Ota oikeaan käteesi käyttämäsi välineet (minulla se musta typerä tussi, usealla muulla vesiväripaletti, pastelliliidut...) ja vasempaan referenssikuva, nouse ylös penkiltä ja kävele myötäpäivään vierustoverisi työn eteen. Viisi minuuttia aikaa jatkaa luokkatoverisi työtä omaa vasemassa kädessä olevaa tyylireferenssiä noudattaen ja oikeassa kädessä olevalla välineellä. Aika viisi minuuttia, noudattaen tietysti luokkatoverin inspiskuvaa ja värimaailmaa.
Ja niimpä kävin söhimässä mustalla paksulla tussillani luokkatovereitteni hienoja värikkäitä töitä, hempeitä kukkasia ja pastellin sävyisiä maailmoja. Vähän kuin joku tuholainen. Tässä on kaunis maalaus ja tässä vieressä seitsemän ruttuista tussiviivaa jonkun keharin jäljiltä. Juttu lähinnä huvitti.
Mutta onni onnettomuudessa. Minä sain puoleastani aivan mahtavan työn, jota ironisesti jopa opettaja kehui. Minä, joka kävin keharoimassa kaikkien muiden töitä. Siis olen tehnyt nuo mustat lehtisyyt ja pienet pallurat tässä taideteoksessa. Hyvä minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti