Eilen oli kankaanpainotunteja ysistä neljään. Tänään suunnittelutunteja koko päivän. Nämä olivat koko joululoman kypsytelleet Taikahuilun kässäriä pienissä brittiläisissä päissään ja tänään sitten esiteltiin A2:n kokoisia moodboardeja ja alustavia ideoita hahmoista. Jokaisella oli vapaus sijoittaa oman Taikahuilunsa tapahtumat minne ikinä halusi. Niinhän se joo menee oikeassa elämässä... mutta leikitään nyt mukana.
Kaikki kyllä kuultiin maan ja taivaan väliltä. Taikahuilu tulevaisuudessa, jossa ihmiset ovat kyborgeja ja ainoastaan kaupungeissa voi hengittää ja valokuitua ja neonvärejä..! Taikka sitten arabialainen aavikko ja sheikkejä ja valtavia käärmeitä..! Egyptiläiset jumalat olivat myös kova sana.
Kuuntelin noin parisenkymmentä sepustusta tällaisia ideoita ja tuli kieltämättä pienet paineet, että mitä hittoa mä oikein teen. Eilen olin tullut siihen tulokseen, että joku Art nouveau -tyylinen juttu olisi jees, mutta hei, aika pliisua näihin avaruusseikkailuihin nähden.
Mutta ei kun kirjastoon tekemään tutkimusta. Se on ilmeisesti täällä ainoa oikea tapa. Etsi kirja ja ota värikopio, toista sama noin sataan kertaan. Ja siis ihan oikeasti, siellä istuin, ainakin neljä tuntia läräämässä kirjoja läpi. Toisaalta viihdyttävää, toisaalta raivostuttavaa. Törmäät kyllä asioihin, joita et välttämättä etsi, mutta joista saa tosi hyviä ideoita. Mutta sitä mitä etsit, et IKINÄ löydä.
Se kirjasto on yksi kaaos. Järkyttävästi taide- ja muotikirjoja, järkyttävän tiiviit hyllyvälit, ja järkyttävän epäloogisessa järjestyksessä. Mä sain tietokonehaulla sellasia numeroita kuin 924.447932 MUC. Etsi nyt semmonen sieltä hyllystä, kun eihän se edes mahdu siihen kirjanselkään! Ja kun olet ottanut kirjan hyllystä, sitä ei saa laittaa takaisin vaan pitää viedä kärryyn. Mistä seuraa, että puolet kirjoista puuttuu hyllypaikaltaan.
Ai mihin teemaan päädyin? Olin eilen kaivanut ainakin viisi Art Nouveau kirjaa, jotka olin kuitenkin palauttanut, koska en jaksanut raahata kämpille, enkä vaivautunut ottamaan kopsuja. Joten ylläri ylläri, kirjoja ei löytynyt hyllystä. Miten tyhmä voi ihminen olla. Sitten kävin läpi taidesuuntia ja aikakausia ja mietin, mitä ihmettä Art Nouveauhon voi fiksusti yhdistää. Helppoa ilman kuvia.
Jaada jaada jaa, tarina kestää ikuisuuden ja sisältää Applen koneilla leikkimistä, muistitikkuongelmia, tulostamista ja muuta mukavaa.
Mutta joo, tää mun Taikahuiluni nyt sijoittuu tällaiseen Art Nouveau-ornamettiseen satumetsään ja tähän sitten yhdistelen elementtejä eurooppalaisista kansanpuvuista, joita löysin 50-vuotta vanhasta kirjasta. Internet ei olisi ikinä tehnyt mulle näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti