Leeds ei ole kovinkaan kummoinen kaupunki. Vähän kuin kaikkialla täällä, sielläkin on asuttu vuodesta nakki-ja-tikku asti. Mutta harmittavasti kaikki hienot palatsit ja residenssit on keskustasta bussimatkojen päässä. Mutta ajettiin me kuitenkin bussilla yhden "residenssin" luokse...
Bongasin nämä hulppeat rauniot ekan kerran matkalla Leedsin lentokentälle ja olin ihan, että mikäs hitsin rauniopuisto tuolla puiden takana pilkottaa. Mutta sehän siis oli Kirkstall Abbey... tai ainakin mitä sen nimisestä luostarista on jäljellä.
Meillä oli oikeastaan varsin hauska visiitti, vaikkei nähtävänä ollut muuta kuin kivistä seinää ja valtava määrä puluja, jotka asuttivat luostaria.
Mutta niin... tämä suuri kivien rykelmä oli siis esittänyt 1100-luvulla luostaria. Tarkemmin sanottuna sisterssiläistä luostaria (kesti aivan äärettömän pitkään, että löysin tuon typerän suomennoksen... sisteriaaninen? sisteriaalinen? siksteriaaninen? Kuka hitto on keksinyt sanan "Cistercian"?!?) No mutta, nämä sisterssiläiset siis olivat niitä, jotka ottivat tuon jumalan palvelemisen kaikista näistä erilaisista munkeista totisimmin.
Tämä siis sijoittuu sinne jonnekin kristinuskon alkuaikoihin. (Mun mielestäni tää kertoo jonkun verran myös kuuluisasta brittiläisestä käytännöllisyydestä...)
Tähän näiden munkkien vakaumukseen siis kuului, että täytyi pysyä ulkomaailmasta täysin erossa, luostarin omavaraisuutta myöten. Mutta nämä munkit eivät voineet itse viljellä maata, sillä pelloilta ei olisi ehtinyt juosta parin tunnin välein messuun. Ja sen sijaan, että olisi pidetty vaikka pari messua vähemmän, piti sitten perustaa talonpojista sun muista lukutaidottomista koostuva toinen munkkiveljestö, joka kävi viljelemässä sitä peltoa.
Alkuun nämä munkit siis ottivat tämän juttunsa ihan tosissaan. Mitä kurjempaa, sen parempi sielulle. Valtavassa kivisessä luostarissa oli kesät talvet yksi tulipesä ja senkin edessä sai seistä vain vartin päivässä. Lihaa ei syöty ja luostarin johtajan kuului esimerkkinä väelleen asua samoissa ahtaissa huoneissa heidän kanssaan. Päivän ensimmäinen messu alkoi yhdeltä aamuyöstä. Puhua sai vain yhdessä luostarin huoneista.
No eihän siitä mitään tullut. Lopulta se luostari oli niin rikas, ettei ketään kiinnostanut asua kylmässä askeettisessa huoneessa porkkanaa popsien. Ja sitten siitä (niin kuin muistakin luostareista) tuli niin rikas, että Henrik VIII päätti lakkauttaa koko järjestelmän ja viedä kaiken kertyneen omaisuuden.
Se oli sitten siinä.
Sen jälkeen siitä alkoi katot hiljalleen tippua ja jossain vaiheessa talonpojat pisti yhteen nurkaan lehmäkarsinan pystyyn.
Kuva:http://www.tate.org.uk/art/images/work/D/D08/D08142_10.jpg
Ja sitten tuli viktoriaaniset ihmiset, jotka etevinä restauroinnin edelläkävijöinä rakensivat osan katoista ja sortuneista torneista takaisin... ja ilmeisesti ihan päin peppua.
Luostarin lakkauttamisen jälkeen Leedsiin johtava tie siirrettiin kulkemaan sen läpi. Ja se kulki siinä ilmeisesti vielä 1800-luvun lopulla.
Kuva:http://www.leodis.net/imagesLeodis/screen/18/2003218_19804018.jpg
Tässäpä sivulaivan kaaria.
Mutta varsin viehättävä kokonaisuus kerrassaan. Ja täysin ilmaista hupia.