torstai 21. huhtikuuta 2011

Itäsaksalainen karttalaukku

Jokunen kuukausi taaksepäin pistettiin muutaman luokkalaisen kanssa yhteistä tilausta Varustelekaan. Kyseinen pulju siis myy kaiken näköistä armeijatavaraa ja mitäs muuta me vaatetusopiskelijat oltaisiin tilattu, kuin kaikkea hölmöä mitaleista ja rannekompasseista paraatihattuihin, hinnat kun eivät olleet kummoisia.

Sen jälkeen on ollut aika paljon kaikenlaista, joten oikeastaan vasta viikko sitten tajusin, kuinka hienon karttalaukun olin sieltä 9 eurolla tilannut.

Myyntipuhe oli napakka:

"Itäsaksalainen karttalaukku on yllättävän toimiva peli, ja kestää varmasti isältä pojalle ja toimii ehkä myös tarvittaessa koiran puruleluna."

Laukku on aivan huippu. Siinä on varaa levetä ja se on juuri sen kokoinen, etteivät asiat katoa pohjalle. A5-muistikirja mahtuu sisään täydellisesti.

Karttatasku ja jokin ihme puhdistuslerppa.

Ja oon NIIN fiilareissa kaikista niistä pienistä nippeleistä ja nappeleista, joita sisältä löytyy! Ne on ehkä parasta! Ei niitä kukaan tosin mihinkään tarvitse, mutta hei... MAKEETA! (ja lähes "funktionaalista" tällaiselle kaupunkipellelle)

Nippeleitä ja nappeleita (sekä hakaneula, joka pitää karttataskun kiinni... mulla on nimittäin gps puhelimessa)

Olkaremmin yksityiskohtaa.

Pirkko lähdössä kaupungille suunnistamaan.

Ruokalassa selitin onnessani luokkakaverille kaikista laukun hienouksista (ehkä tylsyyteen asti): Siitä, kuinka makea tuo läpän sulkumekanismi on ja kuinka noilla kaikilla pienillä taskuilla ja remmeillä on ollu varmasti jokin funktio...

... kaveri totesi siihen, että niin, oisihan se varmaan ollut vähän paska, jos kartta olisi tippunut keskelle metsää puolessa välissä matkaa. Ja olihan siitä tietysti sodankäynnissä hyötyä, jos oli toimivat vehkeet, ehti myös sotia.

Karttalaukkua mainostettiin käytettynä, mutta minun yksilöni ei ole kyllä metsää nähnytkään ja on siis priimakunnossa (toistaiseksi). Me ollaan erottamattomat. <3 Tuo materiaali nyt ei ole oikeata nahkaa, mutta joo.. mikä nyt ois. ;)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011


Klo 8.22, luokka 539, Liiketalous.

Tässä olisi ilmeisesti tarkoitus jotakin liiketoimintasuunnitelmaa tehdä tänäkin aamuna, mutta... aika tylsää. Ehkä käytän aikani paremmin.

Tässä on nyt painettu jo kolmisen viikkoa uutta jaksoa , mutta vasta viime viikolla sain kaikki edellisen jakson jutut palautettua (no okei, jotain saattoi unohtua, kuten ne tuotteiden hoito-ohjeet, mutta nyt oon melko vakuuttunut...)

Oikeastaan aloitimme oman 15 tuotteen malliston suunnittelun jo pari kuukautta ennen joulua ja sen työstäminen jatkui myös koko viime jakson. Niin... tuherrat 15 vaatetta paperille ja toteutat niistä yhden asukokonaisuuden... ei kuulosta pahalta. MUTTA sitten kun siihen lisätään kaikki idea- ja värikartoista, riipulappuihin, katalogeihin ja vektoriohjelmalla piirrettyihin tasokuviin, syntyy aivan järkyttävä työmäärä. Puhumattakaan siitä, kun joudut kissojen ja koirien kanssa metsästämään oikeanlaisia kankaita, joita ei sitten löydykkään ja vietät kolme päivää koulun kellarissa värjäämässä niitä isoissa kattiloissa... Tulostimen kanssa on myös otettu muutama matsi. Se kone ei vaan tajuu.

Muistitikkuni myös hajosi muutama päivä ennen jakson loppua. Seitsemän viikon työ jäi sinne sisälle eikä tule enää ulos. Ikinä. Kustannuslaskennan miesopettaja lohdutti minua heti, että onneksi sait nämä (esitäytetyt) kustannuslaskelmat palautettua... Olin niin vihainen, että olisin voinut motata miestä. Kaikki muu koko jakson aikana tekemäni oli kadonnut! Ei olisi siis voinut vähempää kiinostaa typerät kustannuslaskelmat..!

Mutta hei, positiivista ajattelua: se muistitikku oli tosi ruma, eikä ne työt siellä sisälläkään ihan helmiä.

Mutta tässäpä jotain satoa:

Teknisen katalogin kuvitusta.




Uusi värikartta.

Mutta joo.. Olen yhä koulussa joten nyt me aletaan pohtia meidän kuvitteellisen yrityksen kuvitteelista markkinointia. Pitäisi ilmeisesti olla jotain konkreettista.. blaah.