Loppu- ja alkuviikkoa

Tärkeimmät asiat ensin: lauantaina käytiin Manchesterissa. Again.


Siihen oli monta hyvää syytä. Ensinnäkin kohta (lue: kolmen viikon päästä) on pääsiäinen ja piti käydä ostamassa hyvissä ajoin jotain kotiin vietävää. Toisekseen Mansessa on lähin Disney-store. Kuka nyt ei haluaisi aina välillä palata lapsuuteen, vai mitä? Varsinkin kun se on vain puolen tunnin junamatkan päässä. Voihan Disney...


Kolmas syy oli, että koulutyöhön liittyen oli aivan absoluuttinen pakko löytää Tamino-prinssille punainen kangasnäyte. Pakko.


Kaikki oli ennaltasuunniteltu. Kartassakin oli piste merkkaamassa kangaskauppaa. Suomitoveri oli kuullut Mansessa vaihdossa olevalta ystävältään, että jossain päin kaupunkia olisi ollut lauantaina kerran kuussa järjestettävä "vintage-kirppari", mutta koska tarkempi selvitys kyseisestä tapahtumasta jäi saamatta, päätimme hylätä kirppari-idean. Mutta kuinka kävikään...

Ja niin olin kahta kiloa vaatteita rikkaampi.


Kirppari sattui olemaan samalla kadulla Abakahn-nimisen (kyllä, Abakahn!) kangaskaupan kanssa. Sen järkkääjä oli yksi kadun vintage putiikeista ja se pidettiin pienessä ja pimeässä baarissa. Reseptinä oli hulluna rekkejä, hulluna vaatteita ja hinta 15 puntaa kilolta. 


Myynti ei kyllä varmana mennyt mihinkään kirjoihin. Cash only ja kaksi pitkätukkaista hippimiestä vaa'an takana. Myytävät vaatteet olivat aika erikoisia, mutta mukaan tarttui vaalea laukku, tuunausta vailla oleva valkoinen villapaita ja samaan kategoriaan joutuva musta täyspitkä vekkihame. Suomitoverikin löysi itselleen laukun. 


Ja aivan hirrrrrrrrmuisesti olisi ollut hattuja, jos vain olisi jaksanut niitä säkistä penkoa ja kokeilla. 


Samalla reissulla tapasimme vielä Suomitoverin ystävän ja tämän suomalaisen kämppiksen ja joimme kahvit huhujen mukaan norjalaisen miehen omistamassa kahvilassa. Siinä oli kyllä sellaista skandinaavista tunnelmaa.


Tänään tiistaina oli jälleen kankaanpainoa ja päätin loppukevennykseksi kuvata kaikki erilaiset luokasta löytämäni varoitus- ja käskykyltit.


Turvallista loppuviikkoa.

Luokassa ei myöskään kylttien perusteella saa polttaa tupakkaa, syödä tai juoda. Ja kaikkien täytyy suojautua asianmukaisesti.

To Do

Viime viikon maanantain To Do -lista:

Printing

Tiistai meni taas kankaanpainon merkeissä. Ja kuten aina ennenkin, töitä painettiin koko päivä. Seisaaltaan.


En ole ollut sillä tavalla erityisemmin innostunut kankaanpainosta. Olen ehkä yksi maailman huonoimmista värien sekoittajista. Värien runsaus on oikein ahdistavaa. Enkä tod osaa pelailla värien kanssa. Kaikki ne pienet hienot värisävynyanssit, mä vaan jotenkin missaan ne. Mä oikeastaan tykkään enempi muodoista, sellaisista kolmiulotteisista asioista ja pinnoista, ja niillä leikkimisestä.


Kankaanpaino siis on aivan liian litteää mulle.


Ja koska aika moni -93 vuosikertaa edustava luokkatoverini sekoittaa värejä ja viivoja ihan uskomattomalla tavalla, tulee itelle semmonen olo, että voi ei.


Viimeiset kaksi viikkoa olemme tehneet kokeiluja erilaisille tekokuiduille, sitä edeltävät kaksi viikkoa puuvillalle. Juttu on tehdä mahdollisimman paljon erilaisia tekniikoita yhdistäviä visuaalisesti hienoja kokeiluja, joissa "opiskelija vie taitonsa astetta pidemmälle". Näistä kokeiluista kootaan tekniikkakansio.


Ja jotta ei menisi ihan rändömiksi, inspiraatio näihin kokeiluihin lähtee hahmosta, jolle suunnitellaan painokuoseja. Minulla se on se saamarin Papageno, ruskeaa ja vihreää. Joten tosi kaunista siis luvassa...


KuMulla ei olla ikinä painettu tekokuiduille, niihin kun mikään ei oikein tartu. Tekokuidut on ällöttäviä, muovisia, eivät hengitä, yleensä purkautuvat helposti. Ne eivät käytännössä ime lainkaan väriä. Tuli siis aika yllätyksenä, että niiden kanssa voi kuitenkin tehdä kaikennäköistä.


Täällä on siis sellaisia hyvin nestemäisiä värejä, joilla maalataan ihan tavalliselle paperille, sitten sen annetaan kuivua ja prässillä kuva siirretään tekokuituiselle kankaalle. Ja ei ole mitään rajoitusta, kuinka monta kuvaa/maalipintaa sille kankaalle haluaa lykkiä. Mahdollisuuksia on siis rajattomasti.


Ainoa haaste on se, että väreistä tuppaa tulemaan tosi kirkkaita, etenkin kiiltävälle satiinille...


Tässä on esimerkiksi tällaiset tosi maanläheiset keltainen ja RUSKEA, joita hain.

Näillä saa siis tosi hienoja kirkkaita juhlavia värejä, jotka melkein hohtaa pimeässä. Mutta ruskean sekoittaminen oli aivan hullun vaikeaa. Kun se näytti kupissa ruskealta, se oli kankaalla punaista. Ja kun sitten yritit säätä sitä punaista pois, siitä tuli vihreää.


Tässä on noita papereita, joilta kuva siirrettiin kankaalle.

Mutta tänään tämä juttu vietiin taas astetta pidemmälle. Tekokuidut on nimittäin siitä cooleja, että niitä voi manipuloida lämmöllä. Kukaan ei ollu ikinä kertonu! Tää oli makeinta ikinä.


Tässä esimerkiksi sidoin jo aikaisemmin värjätyn polyesteri-ihanuuden sisään limutölkistä leikattuja neliöitä.

Ja kun narut irrotetaan uunissakäytön jälkeen...

...muoto jää (ja väri muuttuu hieman, blääh)! Mutta kuinka siistiä!

Tässä on sama kangas venytettynä seinälle:

Tänään siis kypsenneltiin kankaita. Tässä tein tuollaisen mytyn pitkien ruuvien ja folion avulla tuohon kaamean väriseen kankaaseen:

Ja lopputulos on kestoryppy.

Kokeilin myös ommella kangasta kiinni folioon, johon oli kiinnitetty muutama foliopallo.

Eikä tässä vielä kaikki. Kuumailmapuhallin. Sillä saa aikaiseksi kankaan kupruilua ja supistumista. Sekä sulamista, hups...

 Mutta nämä oli jo ennemän reppanan Papagenon näköisiä. Materiaalina on kuitenkin kiiltävä ja juhlava satiini... Reikiä tehtiin pienellä poltinraudalla. Sekin oli aika siistiä... saa tommoista kivaa nuhjuista revittyä pintaa.

Taikka ihan edustuskelpoisia reikiä.

Laskiainen

Sunnuntaina oli laskiainen ja sen kunniaksi päätimme Suomitoverin kanssa oikein ylittää itsemme ja pistettiin leipomiseksi.

Homma alkoi oikeastaan jo lauantaina keittiön siivoamisella. Pitää ehkä joskus myöhemmin palata näihin brittiläisen keittiön epäkäytännöllisyyksiin, sillä niistä saisi vaikka kirjan aikaan, mutta jos lähdetään siitä liikkeelle, että puhdistin uunin. Tai ainakin yritin. Sieltä löytyi mm. kaksi hiiltynyttä ranskalaista, kuten näkyy:

Ja joku saattaa kysyä, kuinka ihmeessä kaksi ranskalaista voi päätyä uunin pohjalle kenenkään huomaamatta.. niin, iso pelti ei kuulu täällä uunin vakiovarustukseen. On paljon kivempaa leikkiä pienillä lättänillä pelleillä uuniritilöiden päällä, eikö? 

Ai niin, ja onhan meillä pizzapelti. Siinä on reikiä, jotta kaikken ylimääräisen rasvan voi valuttaa uuninpohjalle...

Eipä tuo uuni siis aivan täydellisesti puhdistunut. Suomitoveri maistoi pullissa pienen kana-aromin.

Mutta, alkuun. Leivonnasssa oli uunin lisäksi myös muutama muu haaste. Meidän hiiva oli jotain superhiivaa.. tai, en tiedä oliko. 

Ei oikein auennut, mikä tästä hiivasta teki "nopean toiminnan" hiivaa. Kardemumma oli myös aivan oma juttunsa. Se kun näytti tältä:

Kardemumma on täällä päin maailmaa varmaan jotain enemmänkin eksoottista maustetta. Oli aivan hullu homma kuoria noita pieniä palkoja ja yrittää keittiöveitsellä pistää niitä kivenmurun kokoisia siemeniä rouheeksi. Ja purkin kyljessä luki, että kardemumma sopii hyvin salaatteihin. Salaatti ja kardemumma? WTF?

Taikinasta tuli onneksi taikinan näköistä ja pullat paistettiin kaikkien mahdollisten peltien ja ritilöiden päällä.

 Tämä tässä on uuni. Kuten huomaatte, se on lattianrajassa, ovi aukeaa sivulle, eikä siinä ole ikkunaa. Onko olemassa helpompaa tapaa polttaa kätensä kuin tuo kuuma ovi..?

Mutta pullista tuli ihan kivan näköisiä.

Huijattiin ja ostettiin pursotettavaa kermavaahtoa.

Pullailujen ja kahvien jälkeen käytiin tekemässä pieni kävelylenkki Storthesin ympärillä olevissa metiköissä. Maisemat on kyllä niin erilaiset kuin Suomessa. Korkeuserot on tosi isoja ja kun mäellä ollaan niin koko metsähän on yhtä pudotusta.

Puut on tuollaisia vänkyröitä:

Ja jokaisen pienen metsäläntin jälkeen löytyi heinäinen iso laidun, joiden poikki meni aina vähintään yksi kinttupolku.

Ja vähän väliä eteen osuu matala kivimuuri.

Kulku oli helppoa, sillä metsän pohja on täysin pudonneiden lehtien peitossa. Siellä ei juuri kasvanut mitään.

Muutama pieni puro solisi puitten välistä.

Ja hirmuisesti vanhoja talonröttelöitä. Tämä oli ainoa, jota kunnostettiin.

Tässä talolle johtava tie. Sekin vierustettu noilla kiviaidoilla. On siinä ollu hommaa...

Jä tässä tämä meidän päärakennus, suoraan kauhuleffasta.