Mutta sinne ei tietenkään voinut matkustaa ilman syytä (40 km junalla, £11.50). Joten onneksi on pressan vaalit ja onneksi on ulkomaan ennakkoäänestys.
Hudderfieldin ja Tikkurilan juna-asemissa on paljon samaa. Pieni asemahalli, 10 raidetta ja paljon ihmisiä odottamassa. Lauantai oli luokiteltu lipunmyynnissä off-peakiksi, eli ei-ruuhkahuipuksi ja siksi edestakaisin pääsikin edulliseen 11.50 punnan hintaan. Mutta mistä kaikki ihmiset?
Niin, ainoaksi ongelmaksi muodostuikin Huddersfieldin ja Leedsin välillä pudonnut johdinlanka, kaikki junat Manchesteriin päin kun sattuivat tulemaan siltä suunnalta. Kaikki peruttu.
Vartin ramboilemisen ja delayed/cancelled karusellin jälkeen raiteella 8 olikin juna. Sen sisällä istui ihmisiä, sen ympärillä pyöri ihmisiä, mutta kukaan ei tiennyt, minne se oli menossa. Jossain välissä joku varmaan vain päätti, että tämä juna menisi Manchesteriin. Ja niin pääsimme perille.
Äänestyspaikka sijaitsi erään liiketalouskoulun kokoustilassa ja löysimme sinne, molempien yllätykseksi, ilman lisäkarttaa. Aulassa myytiin kahvipaketteja ja hernekeittopurkkeja. Ei ollut ehkä yhtä hienoa kirjoittaa numeroa ympyrän sisään fläppitaulun takana kuin oikeassa äänestyskopissa, mutta sentään sai askarrella enemmän papereiden ja kirjekuorien kanssa.
Äänestyspaikalta kävelimme muutaman kilometrin aivan keskustaan. Manchesterissa ei ole metroa, mikä on todella erikoista, jos ajattelee kaupungin kokoa. Visitor Information Centeristä saimme lopulta kartan. Information Center oli aika hieno, uutuuden kiiltävä ja täynnä interaktiivisia karttoja, joilla leikkiä. Ikkunoihin oli teipattu yksi kaupungin sloganeista: "We Do Things Differently Here"
Mancheterissa sijaitsi myös Britannian suurin keskustassa sijaitseva kauppakeskus, nimeltään Arndale ja sisältään yhteensä 240 liikettä. Vaateliikkeitä oli ilmeisesti noin kuutisenkymmentä, joissa nyt emme todellakaan kaikissa käyneet. Mutta oli uskomatonta, kuinka valtavia ne olivat. Ja kuinka valtava itse kauppakeskus oli. Ja vaikka ihmisiä oli aivan helkutisti, tilaa oli kumminkin liikkua.
Mukaan ei tarttunut kovinkaan paljoa, mikä kertoo jotain Brittien vaatemausta (tai -mauttomuudesta)yhdistettynä tämän kevään trendeihin. Mutta ei saa mollata liikaa, oli siellä myös paljon mielenkiintoista ja rohkeaa tavaraa.
Palasimme takaisin Manchester Piccadilly aseman kautta. Eikä voi sitäkään syyttää pienestä koosta. Sen sijaan, että aulan infotaululla olisi kerrottu, mikä juna lähtee milloinkin, siinä näkyivät kaikki mahdolliset juna-asemat, jonne vain pääsi, koska seuraava juna sinne lähtisi ja mistä. Varmaankin siis satoja asemia.
Huddersfieldin junan laituri sijaitsi yhtä kaukana itse asemasta kuin Helsinki Pasilasta. Arkitehtuuri oli kyllä hienoa.
Paluumatkalla naureskelimme "We Do Things Differently Here" -sloganille. Se ei ehkä aukea, jos ei ole ikinä käynyt Britanniassa. Mutta ihan oikeasti, mikä olisikaan osuvampi? Vasemman puoleinen liikenne, kolmipäiset sähköpistokkeet, etäisyydet maileina... jopa avain laitetaan täällä lukkoon ylösalaisin. Joka ikinen pieni asia on nurin niskoin. Mutta miksi vaihtaa? We Do Things Differently Here.
Paluumatkalla paikallisjunassa, turistiluokassa, mies ja nainen istuivat kahdestaan neljän hengen paikalla meistä käytävän toisella puolen. Pöydällä oli avattu iso pullo shampanjaa ja take away sushia. Niin kuin, onnistuisiko R-junassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti