Kaikki elämäniloiset ja erittäin hyvällä tuulella olevat henkilöt: poistukaa olkaa hyvät, sillä seuraava teksti soveltuu vain pahasta v######sesta kärsiville henkilöille.
Siis ei ##### *lisää valitsemasi kirosana* mikä jakso. Oon niin väsynyt ja on viel niin paljon tekemistä ja vaan kolme päivää aikaa saada kaikki valmiiksi. Ruotsin esitelmä: undone, kansio jakson kuositteluista ja peruskaavoista: undone (ja ainakin yksi kuosittelu ja oma hihan peruskaava puuttuu), kuositellun paidan toteutus: not done... ja lisäksi vielä yksi satsi voimistelupukuja, jotka ne sentään ovat jo pientä silausta vaille valmiit.
Joo, olen siis viimeiset pariviikkoa lähes tulkoon asunut koulussa ja jos en siellä ole ollut niin kotona on painettu hommia. En käsitä minne kaikki viikot ovat kadonneet. En edes muista, mitä tapahtui vaikkapa viime torstaina (eli toissapäivänä) tai saati keskiviikkona. Koska koulusta löytyy muutama kappale jopa toimivia ja hyväksi todettuja koneita (vaikka ne uudet ykköset kyllä kovasti yrittävät pujottaa niihin lankoja väärin, mikä sekin on aiheuttanut itselleni muutaman harmaan hiuksen ja viidentoista minuutin viivästyksen silloin tällöin ompelussa, mutta...) olen ylimääräisenä aikana (=15 min tauot opetuksen lomassa) ommellut voimistelupukuihin vetoketjuja tai saumuroinut osia yhteen. Viideltä on sitten jo pitänyt pyöräillä vauhdilla kämpille koiraa ulkoiluttamaan. Illalla on tehty ruotsin "läksyt" (a.k.a opettele uusi kappale ja tee tehtävät) ja yhdentoista jälkeen nukkumaan ja kahdeksaksi kouluun (alkoi se silloin tai ei, koska niin paljon on tehtävää).
Jakson piristys on ollut elokuvapuku-kurssi, jolla esimerkiksi yhdessä koko ryhmä tehtiin Kuopio vilimeille Marilyn-mekko silkkipaperista ja kanaverkosta. Itse olin mukana lähinnä tuossa helman painamishommassa, missä siinäkin kyllä päivät venyivät yllättävän pitkiksi.
Helmaan on siis painettu ihan kankaanpainoväreillä isoja painoseuloja apuna käyttäen ikonisia elokuvapukuja, kuten Charlie Chaplin (joka siis on näyttelijä), Lara Croft (joka taas on roolihahmo kuten kaikki seuraavatkin), Jack Sparrow, Frankenstein, Saksikäsi-Edward, Sherlock Holmes, Rocky, Audrey Hepburn (näyttelijä)... Ikoninen leffapuku voi siis jäädä elämään myös mielikuvassa näyttelijästä. Kuinka moni tietää, missä elokuvassa Chaplin esitti kulkuria, jollaisena hänet nykyisin muistetaan?
Kaavoitus ja kuosittelu ovat sitä vastoin aiheuttaneet suurta päänvaivaa. Se liittyy lähinnä tekemisen paljouteen ja suureen määrään palautettavia tehtäviä. Jakson alussa tehtiin jo "asiakastyönä" hameet toinen toisillemme ja sieltä onkin tulossa itselleni ihan mukava hamonen, kunhan se valmistuu... :) Turotailorin vanhoja villakankaita saa käyttää harjoitustöihin 0,50 € metrihintaan, joten luokan väriskaala on ollut varsin harmaan ruskeaa ja kuosit ruutua tai raitaa... :D
Yllätys yllätys hameiden kanssa tuli hirveä kiire, mistä johtuu, että ne esiteltiin puolivalmiina, mistä johtuu etteivät ne ole vieläkään valmiita. Välissä väkerrettiin housujen kaava ja sovite ja nyt pitäisi sitten olla taiottuna itsesuunniteltu ja kuositeltu paita. Kuulostaa helpoltaa. Eihän paidan kasaamiseen nyt kauaa mene! Paitsi, että paidassa pitää olla napitus, hihat ja kaulus, mikä vähintään kaksinkertaistaa sen, kuinka kauan aikaa menee.
Paidan suunnitelma oli hyvä. Paitsi, että siitä uupui napitus, mutta sain sen anteeksi, koska aikaa oli niin vähän ja onhan sitä tullut napituksia joskus aiemminkin tehtyä.
Olin jo pitkään hautonut mielessäni paitaa, johon tulisi rinnuksille röyhelöitä, jotka muodostuisivat kuvassa olevasta kiekuran mallisesta kaavasta. Vaatii aika kovaa matemaattista päättelyä saada ne piirrettyä sisäkehältä (eli kiinnitysreunasta) oikean pituisiksi. Kuvassa olevat sivusuuntaiset rintamuotolaskokset kääntyivät leikkauksiksi rinnuksille, jotta saisin röyhelöt kiinnitettyä.
Kuosittelu
Ajatus materiaalista oli kevyt, ehkä luonnonvalkoinen puuvilla tai jos sellaista ei löytyisi joku heleä kukkaiskuosi tai raitakin menisi, MUTTA Kuopion Eurokankaan sisäänostaja olikin ollut sitä mieltä, että tämän syksyn juttu olivat violetti ja ruskea, afrikkalaiset painokuosit ja paksut villakankaat. Kiitos EUROKANGAS. Puolen tunnin pähkäilyn jälkeen uhraannuin ostamaan mustaa miesten takki kankaat -laarista noukittua puuvillaa ja jottei oltaisi ihan hautajaisfiiliksissä (vaikka se kuvasikin hyvin tunteitani Kuopion Eurokankaassa) röyhelöihin ostin luonnon valkoista strech-satiinia (4,90 €/m). Hopean harmaa olisi ollut hienompi, mutta minkäs teet kun olet Kuopion Eurokankaassa...
Paita on nyt puolitiessään ja näyttää siltä, että se olisi revitty mummoni vaatekaapista. Istutettuja hihoja ommelessa muistin myös, miksi olen alun alkujaan viehättynyt raglan-hihaan. Tavishiha 3 cm syötöksellä puuvilla kankaassa on niin mummo kuin hiha vain voi olla. Ja pohjoismaisella kaavajärjestelmällä piirretyn puvun peruskaavan kädentie on sekin tosi mummo. Olkasauman kohdalla se ei kaarru nätisti vaan kääntyy esimerkiksi tällaisella lyhytolkaisella ihmisellä sisään päin. Ei kiva. Ja kaikki varmasti huomaatte että vasemman puoleisin röyhelö on ommeltu ihan pepuilleen. ARGH!
Ei ole ihan hirveän kova inspiraatio saada paitaa valmiiksi. Piste.
Paperissa oli oikeasti kaksi huonoa puolta: se rypistyi ja se repesi. Käytimme töissä paljolti Magic-paperia, jonka toisella puolella on lämmöstä aktivoituva liimapinta. Käytännössä se siis silitettiin kiinni (kyllä, kaikki polttivat sormiaan ja ei, silitysrautani pohja ei näytä entiseltään...)
Tuossa se nyt sitten roikkuu Taitemian gallerian perällä päivää ennen avajaisia. Ripustus tapahtui ohuin rautalangoin katon satunnaisiin putkiin ja sähkökiskoihin. Yhtenä näyttelyn teemoista oli liike (koska kaikki tietävät, että paperi on jäykkää) ja sen esilletuomista nuo rautalangat myös edistivät.
Näkymää näyttelyn pystytyksestä.
