Niimpä, mitä siellä muka olisi?
Junalla kaupunkiin (ja takaisin) hurautti vajaassa parissa tunnissa kohtuulliseen 27,5 punnan hintaan. Ja jos joku ei satu tietämään, missä Liverpool on, se on siellä vasemmalla Irlantia vastapäätä.
Liverpoolin ydinkeskusta oli hirmu helppo suunnistaa. Jopa tällaisella ota kuva kartasta ja tuijota sitä kameran ruudulta -metodilla, kun et raaski ostaa oikeaa typerän isoa karttaa.
Liverpoolissa on siis tehty muutakin kuin potkittu palloa. Maailman jäätävimmän lopun kokenut valtamerialus Titanic oli Liverpoolilaisen varustamon taidonnäyte ja uppoamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Voi mikä ylpeys.
Satamassa olleessa museossa oli esillä pienoismalli Titanicista. Paitsi että oikean laivan upottua se oli muutettu varustamon toisen laivan näköiseksi. Ja nyt siis takaisin Titaniciksi.
Liverpool oli myös yksi orjakaupan keskus. Siellä Afrikasta tuodut orjat myytiin ja lastattiin Amerikkaan suuntautuviin laivoihin ja kaupunki muutamine liikemiehineen nettosi tietenkin mukavasti. Sen aistii valtavista vanhoista rakennuksista aivan sataman tuntumassa:
Ilmeisesti yhden orjalaivan varustaminen pitkää merimatkaa varten maksoi nykyrahassa noin 500 000 puntaa. Aika iso bisnes siis.
National Slavery Museumissa oli esillä mm. kettinkejä. Museo toimii samassa rakennuksessa Merimuseon kanssa.
Muuten Liverpoolissa, kuten muissakin brittiläisissä kaupungeissa, uutta ja vanhaa arkitehtuuria yhdisteltiin muitta mutkitta. Etenkin satamassa oli paljon nähtävää.
Kävelimme myös Liverpool Cathedralille, joka oli kaikkien suureksi yllätykseksi mäen päällä.
Ja Liverpoolin lentokenttähän on John Lennon Airport.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti