Pöpilä on alkanut vihdoin ja viimein hiljentymään täkäläisen kolmen viikon pääsiäisloman johdosta. Tänään on ollut aivan hulluna trafiikkia, kun vanhemmat ovat hakeneet autolla kullannuppujaan kotiin. Yhden luokkatoverin vanhemmat ajoivat mm. neljä tuntia pelkästään yhteen suuntaan... vähän niin kuin joku hakisi mut autolla Kuopiosta Helsinkiin.
On ollut vähän sellaista tekemisen puutetta, kun kaikki koulutyöt palautettiin eilen aamulla. Tai no.. olisihan tuossa opparin aihekuvausta ja muuta "mukavaa" puuhaa.
Ei nyt ihan innosta.
Suomitoverin kanssa tehtiin kuvausretki lähimetsikköön aiemmin päivällä. Oli vielä aamun jäljiltä aavistus sumuista, on oikeastaan vieläkin, vaikka aurinko periaatteessa paistaa pilvien läpi. Kuten sanottua, metsät täällä pursuavat vanhoja talonrötisköjä.
Aivan tässä lähettyvillä, pienen notkon pohjalla kuopassa, on erittäin outo ränsistynyt tiilinen rakennus, jonka sisällä menee hirmuinen sokkelo vanhoja putkia.
Mikä lie vedenjakoasema onkaan ollut.
Sieltä matka jatkui pidemmälle.
Hyvin hoidetun jalkapallokentän vieressä oli vanha pukukoppirakennus ja perustukset katsomolle.
Ja siitä hieman kauempana jonkin sortin talon perustukset.
Ja surullinen pieni sammaloitunut nalle.
Ja kun löysimme autotien...
Päädyimme paikkaan, jossa hevosia pidettiin jalkapallokentällä.
Ja löysimme kanoja ja lampaita. Ympärillä aukesivat aivan valtavat tilukset.
Vanhoja tienviittoja.
Ja kaukana siintäviä valtavia rakennuksia.
Pöpilään päästyämme löytyi iloinen koiranpentuparivaljakko, jonka luokkatoverini äiti oli tuonut mukanaan. Voi mitä palleroita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti