Viikon ensimmäiset töitten palautukset olivat tänään, kun korsetti ja siihen liittyvä muu materiaali piti palauttaa pienessä sievässä kierrekansiossa ompeluluokan peräpöydälle. Vieressä oli valmis nimilista, johon tämä toimitus sitten kuitattiin puumerkillä.
Ja eihän siellä tietenkään minun nimeäni ollut, taas vaihteeksi. Hieman jo alkaa kyrsimään. Torstain luennoillakin, joka ikinen kerta... viimeksi meillä oli ryhmätyön tutoriaali ja sama vanha keskustelu.
Opettaja: "Sä et taida olla listassa?"
Minä: "Joo, en."
Opettaja kynä kädessä: "Mikä sun nimesi oli?"
Minä: "Mun on ehkä parempi kirjottaa se itse."
Tuherran saamarin pitkät etu- ja sukunimeni pienen pieneen ruutuun.
Opettaja: "Ookei.. ja miten tää lausutaan?"
Minä: "Suvi."
Opettaja: "Suuvii."
Minä: "Joo."
Opettaja: "Suuvii-i."
Joten kirjoitin tämän päivän kuittauslapun ala laitaan vain "SUVI" ja jonkin töherön perään. Kyllä ne tietää, kuka.
Tässä muutama Suomitoverin ottamista keväisistä korsettikuvista:
En ole itse lainkaan tyytyväinen korsetin istuvuuteen, etenkään tuosta etualhaalta, koska kuten näkyy, se ei istu. Mutta näin käy, kun ei ole hereillä sovituksessa. Toisaalta, eipä tuo maksanut kuin kankaan verran, eli joku kolme puntaa, plus nyöri 2,4 puntaa. Ehkä se toimisi jonkin leveän hameen kanssa..?
Käytiin myös metsässä pyörimässä yksi kylmempi päivä monta viikkoa sitten.
Siellä on hirmu kivaa käydä kävelyllä. Ja etenkin viikonloppuisin kaikki vastaan tulevat mummot ja papat huutelevat jo kaukaa iloisina, että "Ihana päivä tänään, eikö?"
Viimeksi tänään aamulla kävin tekemässä puolen tunnin lenkin ja matkan varrella rapsuttelin ainakin viittä vastaan tullutta koiraa. Yksi heittäytyi lyhyen hännän heilutuksen päätteeksi suoraa päätä selälleen jalkojen juureen, masu kohti taivasta kunnon rapsuta mua -tyyliin. Aww. :)
Mutta nyt takaisin työntekoon, sillä kello on vasta kahdeksan illalla! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti