En ole ollut sillä tavalla erityisemmin innostunut kankaanpainosta. Olen ehkä yksi maailman huonoimmista värien sekoittajista. Värien runsaus on oikein ahdistavaa. Enkä tod osaa pelailla värien kanssa. Kaikki ne pienet hienot värisävynyanssit, mä vaan jotenkin missaan ne. Mä oikeastaan tykkään enempi muodoista, sellaisista kolmiulotteisista asioista ja pinnoista, ja niillä leikkimisestä.
Kankaanpaino siis on aivan liian litteää mulle.
Ja koska aika moni -93 vuosikertaa edustava luokkatoverini sekoittaa värejä ja viivoja ihan uskomattomalla tavalla, tulee itelle semmonen olo, että voi ei.
Viimeiset kaksi viikkoa olemme tehneet kokeiluja erilaisille tekokuiduille, sitä edeltävät kaksi viikkoa puuvillalle. Juttu on tehdä mahdollisimman paljon erilaisia tekniikoita yhdistäviä visuaalisesti hienoja kokeiluja, joissa "opiskelija vie taitonsa astetta pidemmälle". Näistä kokeiluista kootaan tekniikkakansio.
Ja jotta ei menisi ihan rändömiksi, inspiraatio näihin kokeiluihin lähtee hahmosta, jolle suunnitellaan painokuoseja. Minulla se on se saamarin Papageno, ruskeaa ja vihreää. Joten tosi kaunista siis luvassa...
KuMulla ei olla ikinä painettu tekokuiduille, niihin kun mikään ei oikein tartu. Tekokuidut on ällöttäviä, muovisia, eivät hengitä, yleensä purkautuvat helposti. Ne eivät käytännössä ime lainkaan väriä. Tuli siis aika yllätyksenä, että niiden kanssa voi kuitenkin tehdä kaikennäköistä.
Täällä on siis sellaisia hyvin nestemäisiä värejä, joilla maalataan ihan tavalliselle paperille, sitten sen annetaan kuivua ja prässillä kuva siirretään tekokuituiselle kankaalle. Ja ei ole mitään rajoitusta, kuinka monta kuvaa/maalipintaa sille kankaalle haluaa lykkiä. Mahdollisuuksia on siis rajattomasti.
Ainoa haaste on se, että väreistä tuppaa tulemaan tosi kirkkaita, etenkin kiiltävälle satiinille...
Tässä on esimerkiksi tällaiset tosi maanläheiset keltainen ja RUSKEA, joita hain.
Näillä saa siis tosi hienoja kirkkaita juhlavia värejä, jotka melkein hohtaa pimeässä. Mutta ruskean sekoittaminen oli aivan hullun vaikeaa. Kun se näytti kupissa ruskealta, se oli kankaalla punaista. Ja kun sitten yritit säätä sitä punaista pois, siitä tuli vihreää.
Tässä on noita papereita, joilta kuva siirrettiin kankaalle.
Mutta tänään tämä juttu vietiin taas astetta pidemmälle. Tekokuidut on nimittäin siitä cooleja, että niitä voi manipuloida lämmöllä. Kukaan ei ollu ikinä kertonu! Tää oli makeinta ikinä.
Tässä esimerkiksi sidoin jo aikaisemmin värjätyn polyesteri-ihanuuden sisään limutölkistä leikattuja neliöitä.
Ja kun narut irrotetaan uunissakäytön jälkeen...
...muoto jää (ja väri muuttuu hieman, blääh)! Mutta kuinka siistiä!
Tässä on sama kangas venytettynä seinälle:
Tänään siis kypsenneltiin kankaita. Tässä tein tuollaisen mytyn pitkien ruuvien ja folion avulla tuohon kaamean väriseen kankaaseen:
Ja lopputulos on kestoryppy.
Kokeilin myös ommella kangasta kiinni folioon, johon oli kiinnitetty muutama foliopallo.
Eikä tässä vielä kaikki. Kuumailmapuhallin. Sillä saa aikaiseksi kankaan kupruilua ja supistumista. Sekä sulamista, hups...
Taikka ihan edustuskelpoisia reikiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti