Laskiainen

Sunnuntaina oli laskiainen ja sen kunniaksi päätimme Suomitoverin kanssa oikein ylittää itsemme ja pistettiin leipomiseksi.

Homma alkoi oikeastaan jo lauantaina keittiön siivoamisella. Pitää ehkä joskus myöhemmin palata näihin brittiläisen keittiön epäkäytännöllisyyksiin, sillä niistä saisi vaikka kirjan aikaan, mutta jos lähdetään siitä liikkeelle, että puhdistin uunin. Tai ainakin yritin. Sieltä löytyi mm. kaksi hiiltynyttä ranskalaista, kuten näkyy:

Ja joku saattaa kysyä, kuinka ihmeessä kaksi ranskalaista voi päätyä uunin pohjalle kenenkään huomaamatta.. niin, iso pelti ei kuulu täällä uunin vakiovarustukseen. On paljon kivempaa leikkiä pienillä lättänillä pelleillä uuniritilöiden päällä, eikö? 

Ai niin, ja onhan meillä pizzapelti. Siinä on reikiä, jotta kaikken ylimääräisen rasvan voi valuttaa uuninpohjalle...

Eipä tuo uuni siis aivan täydellisesti puhdistunut. Suomitoveri maistoi pullissa pienen kana-aromin.

Mutta, alkuun. Leivonnasssa oli uunin lisäksi myös muutama muu haaste. Meidän hiiva oli jotain superhiivaa.. tai, en tiedä oliko. 

Ei oikein auennut, mikä tästä hiivasta teki "nopean toiminnan" hiivaa. Kardemumma oli myös aivan oma juttunsa. Se kun näytti tältä:

Kardemumma on täällä päin maailmaa varmaan jotain enemmänkin eksoottista maustetta. Oli aivan hullu homma kuoria noita pieniä palkoja ja yrittää keittiöveitsellä pistää niitä kivenmurun kokoisia siemeniä rouheeksi. Ja purkin kyljessä luki, että kardemumma sopii hyvin salaatteihin. Salaatti ja kardemumma? WTF?

Taikinasta tuli onneksi taikinan näköistä ja pullat paistettiin kaikkien mahdollisten peltien ja ritilöiden päällä.

 Tämä tässä on uuni. Kuten huomaatte, se on lattianrajassa, ovi aukeaa sivulle, eikä siinä ole ikkunaa. Onko olemassa helpompaa tapaa polttaa kätensä kuin tuo kuuma ovi..?

Mutta pullista tuli ihan kivan näköisiä.

Huijattiin ja ostettiin pursotettavaa kermavaahtoa.

Pullailujen ja kahvien jälkeen käytiin tekemässä pieni kävelylenkki Storthesin ympärillä olevissa metiköissä. Maisemat on kyllä niin erilaiset kuin Suomessa. Korkeuserot on tosi isoja ja kun mäellä ollaan niin koko metsähän on yhtä pudotusta.

Puut on tuollaisia vänkyröitä:

Ja jokaisen pienen metsäläntin jälkeen löytyi heinäinen iso laidun, joiden poikki meni aina vähintään yksi kinttupolku.

Ja vähän väliä eteen osuu matala kivimuuri.

Kulku oli helppoa, sillä metsän pohja on täysin pudonneiden lehtien peitossa. Siellä ei juuri kasvanut mitään.

Muutama pieni puro solisi puitten välistä.

Ja hirmuisesti vanhoja talonröttelöitä. Tämä oli ainoa, jota kunnostettiin.

Tässä talolle johtava tie. Sekin vierustettu noilla kiviaidoilla. On siinä ollu hommaa...

Jä tässä tämä meidän päärakennus, suoraan kauhuleffasta.