(Huokaus)

Välillä on vaan sellasia päiviä, että tuntuu, ku aika vierisi ohi. On kevät, odotat lomaa ja aurinko lämmittää ihanasti iltapäivällä kasvoja. Ja seuraavana hetkenä onkin elokuu, sataa, illalla on hämärää. Siinä välissä ei tunnu tapahtuneen mitään. Kahdesta kuukaudesta jää päähän talteen vain muutama hyvä hetki. Se tuntuu jotenkin epäreilulta.

Oikeestaan mun pitäisi kirjoittaa raportti kesän jutuista, jotta saisin niistä ansaitsemani opintopisteet koulussa, mutta oikeestaan se ei tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa. Viime viikot on olleet jostain syystä sellaisia, että toisina hetkinä kaikki on tuntunut menevän ihan täydellisesti nappiin ja toisina tuntuu vaan kuin pää räjähtäisi. Nyt on menossa jälkimmäinen "hetki", joten ei yritetä liikoja.

Sain vihdoin maalattua pienen luukkuni seinät, mutta hei, ota nyt sitten kuva maalatusta seinästä. Ne näyttää, ylläri ylläri, maalatuilta seiniltä. Ja tein magneettimaalilla magneettitaulun maalipinnan alle keittiön ovensuuhun, mutta hei, se on siellä maalipinnan alla. Eikä mulla oo magneetteja. Ota nyt sit siitäkin kuva... Se näyttää maalatulta seinältä.

No, kunhan tuo päätyseinä saa joskus viime silauksensa... Siitä voi sit ottaa kuvan. Korostan sanaa "sit".

Sain Tallinnan tuliaisiksi tosi kivan rannerenkaan.


Se pääsi kaveriksi tälle toiselle, äidin korulaatikosta löytyneelle renksulle ja sittenpi sain vielä näihin kivasti mätsäävän rannekellon (jollasta mulla ei oo ollu ihan tosi tosi pitkään aikaan... no, ainakaan sen jälkeen, kun mun prinsessarannekelloni hajosi), mutta rannekellosta ei ole kuvamateriaalia. Sanotaan, että se on poikkeuksellisen tavallisen näköinen.


Eipä tässä sitten. Lähden illan hämärään koiran kusetukseen. Tosi jees.