Ne olivat tuollaisessa metallilevyssä kiinni. Ja syystäkin. Niitä ei vapaana voinut viedä 20 cm:ä lähemmäs toisiaan tai iskeytyivät yhteen. Myyjän mukaan kannatti myös välttää elektronisia laitteita ja tietokoneen näyttöjä, koska no... rikkihän ne saattaisivat mennä. Mutta miksi olisin ostanut paksuja rumia tavallisia magneetteja, kun kerran oli näitä pieniä supermagneetteja, jotka sai kätsysti piiloon napin taakse?
Joopa joo. Päätin olla ovela ja yhden testikappaleen jälkeen liimata kaikki loput 11 magneettia yhdellä kertaa. Liimaa vain reilusti nappien pohjaan ja magneetti kiinni.
Enkä todellakaan suosittele tätä aikaa säästävää taktiikkaa, koska !!!!TSÄDÄM!!!! ja yhtäkkiä kaikki liimaiset pienet magneettirinkulat olivat yhdessä kauniissa liimaisessa pötkössä keskellä pöytääni, liimaroiskeita joka puolella ja vaivalla nappien pohjaan laittamani siistit liimakeot ulkonäöltään jotain nykytaiteen puolelta.
Sitten kiroilin hetken oikein lujaa. Ja sitten päädyin kuivattamaan uudestaan hirveällä kiireellä nappien pohjaan liimatut magneetit mahdollisimman kaukana toisistaan (vähintäänkin metri etäisyyttä).
No, enikeis, ihan nättejä näistä tuli (jos ei katso taakse). Lopputulos näyttää tältä:
Operaatio "ratsastustakki" lähti myös käyntiin, vihdoin ja viimein. Ostin jo varmaankin talvella tummanruskean (j)ysäri jakun ja nyt sain siihen liimattua (strassiliimalla) nahkapaikat kyynärpäihin ja pienet nahkakaistaleet taskunsuihin.
Hommahan sujui nätisti sotkuisella pöydällä magneettiaskartelun ohessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti