Mun elämäni ei ihan oikeasti pyöri keittiön ympärillä. Mä en ole oikeastaan ikinä asunut näin kaukana keittiöstä. Mutta se on varmaan vain sitä minua, että ensin pistetään hella päälle, sitten ruuat pannulle ja sen jälkeen vasta mietitään, että kukas helvetti on pöllinyt sen lastan. Ja ei siinä mitään, kun kahdeksan ihmistä asuu samassa kämpässä, aina voi lainata joltain... paitsi jos lähes kaikki ovat jo lähteneet vetämään. Lastani mukanaan.
Tämä episodi tapahtui tänään. Ja hetken rymyämisen jälkeen löysin Arjensankarin kaapista lastan. Paitsi ettei sitä oltu pesty sitten viimeisen ruuanlaiton, mistä oli lastan kunnosta päätellen kulunut vuoden päivät. Kuka hitto säilyttää likaisia astioita kaapissa?!? En voi käsittää.
No, joka tapauksessa tosi ällöttävää.
Mun kaikki lautaseni ovat myös jostain syystä kadonneet, kolmea lukuunottamatta. Neljäs lautanen, ainoa iso sellainen, on jonkun muun, mutta koska täällä ei näytä olevan ketään, päätin ottaa sen käyttööni. Joten sain sentään syötyä.
Lautaset katosivat sillä aikaa kun olin viikon poissa ja vastapainoksi sille toinen keittiön roskiksista oli sullottu täyteen vanhoja pakasteruokia. Pakasteruualla tarkoitan jäisiä raakoja pihvejä ja makkaroita, very british. Kukaan ei ollut tietenkään vaivautunut laittamaan pussia sinne 50 litran vetoisen roskaämpärin pohjalle.
Joten tulin siihen tulokseen, että antaisin koko asian olla. Ne eivät olleet minun roskiani. Se sai viedä, jota ensimmäisenä alkoi ärsyttää. Ja jos tuo vastapäinen Arjensankari ei muuta tehnyt, niin ainakin se vei viikkotolkulla seisseet haisevat roskat ulos. Niin kävi aina.
Mutta Arjensankari ei vielä viikonkaan päästä ollut palannut tänne, kuten ei kukaan muukaan. Joten päivien mittaisen henkisen preppauksen päätteeksi tulin siihen tulokseen, että minun oli pakko viedä jonkun muun typeryksen jättämät raa'at haisevat lihaköntsät ulos.
Kippasin pihalla roskat ämpäristä isoon muovipussiin ja vannon, että sieltä sisältä lensi vähintään kymmenen peukalon pään kokosta kärpästä... ja se haju. Hyvä etten laatannut siihen paikkaan.
Mulla ei ole minkään näköistä pesuainetta ja joo, mene kauppaan ja osta. Miksi? Jotta mä voin siivota jonkun muun likaaman roskaämpärin? En todellakaan. Mielummin annan asian olla ja maksan sakkoja näiden kaikkien muiden kanssa. Missään ei tosin lue, kuinka paljon pilatusta roskiksesta täytyy maksaa. (Kaikki muu tosin on luokiteltu, oven mekanismin uusimista myöten.)
Ja mitä hyötyä olisi pestä sitä roskista, sillä se haju on niin kuvottava, että laattaisin sinne sen saman tien? Plus miinus nolla. Joten siellä se seisoo keittiössä pussi päällä odottamassa.
Mä aina välillä mietin, mikä näitten päässä on oikeen vialla. Suomitoverin gibraltarilainen kämppis oli pessyt uunia ja jättänyt pesuaineet vaikuttamaan, kuten on tapana matalalle lämpötilalle. Ja mitä olikaan tehnyt sen asunnon järjenjättiläinen, umpi-britti laiha poika, astuessaan keittiöön? Pistänyt uunin täysille ja pakastepizzan sisään.
Niin kuin... mitä hittoa?
Oli ollut sille gibraltarilaiselle tytölle varmaan aikamoinen yllätys löytää sieltä kuumasta uunista pesuainecoctaililla höystetty pizza.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti