Menomatkan taitoin itsekseni ja päädyin lentämään Leedsin kautta erään halpalentoyhtiön siivin. Täältä on junalla tosi lyhyt matka Leedsiin, ehkä 20 minuuttia ja kentälle siitä toiset 20 minuuttia bussilla.
Ei ole tullut pahemmin lennettyä halppisyhtiöillä, joten se Leedsin terminaali kyllä oli jotain todella absurdia. Mulla ei ole mitään käsitystä, koska se on pistetty pystyyn, mutta ulko-ovilla olisi voinut yhtä hyvin lukea, että tervetuloa aikamatkalle 80-luvun taitteeseen.
Terminaali ei siis ollut mikään iso. Mutta kaikenmoisilla extra-seinillä ja portailla siitä oli kyllä saatu ruotsinlaivan veroinen sokkelo. Turvatarkastuksen metallinpaljastushökkeli näytti niin kulahtaneen harmaalta, että vähän epäilytti toimiiko se ollenkaan. Kuinka usein turvatarkastuksen hökkelit eivät piippaa kenellekään? Niimpä. Ikinä.
Ja menokin oli kyllä kuin ruotsinlaivalla. Miettikää nyt, tavalliset britit... mitä ne tekee kun ne venailee? Niin, ne menee pubiin. Ja mä oon aika vaakuuttunu, että englanninkielessä ei ole sanaa anniskelualue. Mikä tarkoittaa sitä, että Leedsin lentokentän suosituin asuste oli täysi olutlasillinen.
Ja ihan oikeasti, se mun lennon kapteeninkin oli varmasti jonkun halpalentokoulun käynyt. Ihan vuoristoradan veroinen kyyti. Lapset kiljahteli ilosta aina kun otti vatsasta.
Pariisi nyt oli Pariisi. Oon aina yhtä fiilareissa Seinen rannoista ja taloista.
Alakerrassa esiteltiin kuinka Louis Vuitton oli aloittanut uransa 1800-luvun lopulla Pariisissa ja miten hän oli ryhtynyt merkkaamaan firmansa valmistamat laukut L.V-merkinnällä. Tavallaan lanseerannut brändin. Tosin vasta hänen jälkikasvunsa oli kehittänyt kuuluisan L.V-kuosin...
Näyttelyssä ei saanut ottaa valokuvia, mikä nyt on täysin ymmärrettävää, mutta harmillista. Näyttelyn yläkerrassa sitten taas esiteltiin Marc Jacobsin tuotoksia Louis Vuittonin pääsuunnittelijana. Esillepano oli vaikuttava musiikkia myöten.
Mutta näimme siis Suomitoverin kanssa Pariisissa, joten tulimme samaa kyytiä takaisin. Bussilla.
Myönnän, erittäin hyvä ja halpa idea. 8,5 tunnin kyydistä 45 euroa oli halvin tapa päästä Lontooseen. Ja se Pariisin bussiasema... se oli jotain aivan kauheaa. Voisin olla aika varma, ettei kukaan ollut tehnyt sille pytingille mitään tyyliin 15 vuoteen.
Nousimme 21.30 lähtevään bussiin, joka oli tietenkin aivan täynnä. Ja kyyti olisi kyllä ollut siedettävä, jollei olisi koko ajan tarvinnut pomppia ulos. Pari tuntia ja pysähdyttiin huoltoasemalle. Siitä pari tuntia ja oltiin Calais'ssa Ranskan ja Englannin rajalla.
No, kaikkien täytyi siis marssia ulos ja käydä passintarkastuksessa ensin Ranskan puolella ja sitten Englanninpuolella. Joo, ne olivat molemmat siinä samassa talossa. Britteihin tulevien EU:n ulkopuolisten täytyy täyttää sellainen lomake, joten siinähän sitten kesti. Siinä bussissa oli kyllä koko maailma edustettuna.
Mun vieressäni bussissa käytävän toisella puolella istui semmoinen oudon oloinen mies. Lähes kalju, selvästi jostain eteläamerikasta, todella lyhyt, baseball-takki ja ikä varmaan jossain 40 hujakoilla. No, hän oli selvästi oudon oloinen myös Britannian rajavalvontaviranomaisten mielestä. Ja puolen tunnin odottelun jälkeen alettiin jo uumoilla, että missäköhän hitossa hän viipyi.
Mutta hänet päästettiin Britanniaan. Lopulta. Tosin sen reilun puolen tunnin odottelun seurauksena myöhästyimme lautalta. Ja sen seurauksena vietimme mukavan parituntisen Calais'n sataman parkkipaikalla pimeässä bussissa. Kello oli ehkä kaksi aamulla.
No siinäpä se aika meni nukkuessa. Kunnes pääsimme sinne saamarin paattiin ja taas piti raahautua ulos bussista.
Lähempänä Englantia aurinko alkoi jo nousta.
Mukavan sateinen kostea sää oli noin muuten.
Mutta ei ollut ihan turha reissu sillä "taxfreestä" löytyi tosi kiva kesäkassi.
Lontoossa oltiin sitten kahdeksan jälkeen aamulla, vain "muutama" tunti myöhässä. Mutta se melkein rajalle jäänyt mies näytti aivan yyberiloiselta. Se pyysi jopa jotakuta ottamaan itsestään kuvan bussin vierellä.
Lontoossa oltiin sitten yksi yö ja seuraavana päivänä takaisin Huddersfieldiin. Matkaan mahtui jälleen kerran bussin odottelua, yksi isänsä kadottanut kiinalainen pikkutyttö ja yksi pisimpiä "miksi bussinne on myöhässä" -selityksiä.
Mutta oli kyllä niin kiva päästä takaisin kämpille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti