Maanantain ompelutunneilla tehdään nyt kahden viikon ajan töitä kolmen hengen ryhmissä. Me nostimme hatusta aiheen "shokki" ja asuste tai muu puettava asia pitäisi sitten töräyttää talon tarjoamista jätemateriaaleista.
Projekti alkoi jo oikeastaan ennen pääsiäistä, mutta ne neljä tuntia yhdeltä maanantai-iltapäivältä menivät kyllä lähes kumulaiseen tyyliin hukkaan. No, kyllä sitä tänäänkin jossain välissä havahduttiin, että ryhmän jokaisella jäsenellä oli vähän erilainen näkökulma siihen, mitä olimme tekemässä.
"Siis mä ajattelin, että tää niinkun roikkuis tänne alaspäin?"
"Ai, mitä? Eiks se ookaan toi helman reuna?"
"Siis hä? Mitä sä oikeen tarkoitat?"
"Niinkun näin, että se roikkuu tästä vanteesta tonne alas?"
"Ai? Kun mä luulin, että se tulis tonne ylöspäin?"
Me todella väännettiin eräänlaista shokeeraava hametta, johon tarvitsi vanteen. Ja mikä olikaan parempi idea kuin pöydällä lojunut hula-hula-vanne. Ja kun pyöreä vanne on vähän booring niin siihen piti saada särmää. Kuumailmapyssyllä.
No, sitä me sitten sulateltiin kankaanpainon luokassa. Siitä tuli kieltämättä vähän kuin purukumia, kun tarpeeksi kauan kuumenteli. Värjäystilan opettajakin tuli siihen vähän ihmettelemään, että mitä ihmettä te teette. Joo, sulatellaan "hula-hooppia".
Kyllä me sitten jotain saatiin aikaiseksikin, heti kun päästiin sopuun tuliko se valtava kangasriekale vanteesta ylös- vai alaspäin. Mutta sitten luovutettiin. Onhan meillä vielä ensiviikolla neljä tuntia aikaa.
Mitäköhän tästäkin tulee. Onneksi ei ole kuvia. Nauraisitte.
Tänään saatiin myös osa jakson arvosteluista.
Ne olivat tällaisia virallisen näköisiä taulukoita. Well done Suvi. Tuosta löytyy myös hyvin varteen otettavia fraaseja, joilla voi päteä tulevassa elämässä. Kuten esimerkiksi tuo "The split busk would benefit having the stitch-line tighter to the edge of the metal" (voisin hyvin kuvittella tämän lauseen kumun englannin opiskelu monisteissa). Tai termi "pencil lines are crisp". Kylläpä nuo lyijykynäviivasi ovat kirpakoita!
Täydet pisteet ovat tietenkin 100 %. Tosin jo 80 %:lla pääsee arvosanaan A+, joten mitä kukaan tekee sillä ylimääräisellä 20 %:lla? Pohjoismainen loogisuuteen pyrkivä ihminen, joka on koko elämänsä täyttänyt itsearviointeja asteikolla Kehitettävää-Hyvä-Erittäin hyvä ei oikein ymmärrä. Sitä paitsi, kukaan ei voi ikinä saada 100 pojoa, se vain on mahdottomuus. Käy sääliksi tämän maan perfektionisteja.
Mutta 65 % ja B!!! Jee.
Suunnittelun ja piirrustuksen kurssista sain jopa B+:n. WOU. Vaikkakin taustatutkimus olisi voinut olla syvällisempää, yksityiskohdista enemmän suurennoksia, laajempi tutkimus tai väripaletti olisi voinut auttaa tutkimaan miesten silhuetteja ja roolihahmojen profiilit olisivat voineet olla ranskalaisina viivoina. Voi ei.
Nyt sitten jännitetään vielä kankaanpainon ja kirjonnan numeroita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti