Moodboard

Nyt se on vihdoin tapahtunut: menin askartelukauppaan, ostin magneetteja ja liimasin niitä kiinni yksinäisiin nappeihin. Magneettimaalipurkin kyljessä luki, että kannattaa käyttää voimakkaita magneetteja, joten päädyin hipelöimään vajaan sentin halkaisijaltaan olevia supermagneetteja.


Ne olivat tuollaisessa metallilevyssä kiinni. Ja syystäkin. Niitä ei vapaana voinut viedä 20 cm:ä lähemmäs toisiaan tai iskeytyivät yhteen. Myyjän mukaan kannatti myös välttää elektronisia laitteita ja tietokoneen näyttöjä, koska no... rikkihän ne saattaisivat mennä. Mutta miksi olisin ostanut paksuja rumia tavallisia magneetteja, kun kerran oli näitä pieniä supermagneetteja, jotka sai kätsysti piiloon napin taakse?

Joopa joo. Päätin olla ovela ja yhden testikappaleen jälkeen liimata kaikki loput 11 magneettia yhdellä kertaa. Liimaa vain reilusti nappien pohjaan ja magneetti kiinni.

Enkä todellakaan suosittele tätä aikaa säästävää taktiikkaa, koska !!!!TSÄDÄM!!!! ja yhtäkkiä kaikki liimaiset pienet magneettirinkulat olivat yhdessä kauniissa liimaisessa pötkössä keskellä pöytääni, liimaroiskeita joka puolella ja vaivalla nappien pohjaan laittamani siistit liimakeot ulkonäöltään jotain nykytaiteen puolelta.

Sitten kiroilin hetken oikein lujaa. Ja sitten päädyin kuivattamaan uudestaan hirveällä kiireellä nappien pohjaan liimatut magneetit mahdollisimman kaukana toisistaan (vähintäänkin metri etäisyyttä).


No, enikeis, ihan nättejä näistä tuli (jos ei katso taakse). Lopputulos näyttää tältä:

Tein tuosta taulusta tuollaisen moodbordin, johon ajattelin sesongeittain keräillä kuvamateriaalia sellaisista vaatteista ja asusteista, jotka voisivat olla mieleenpainamisen arvoisia. Ei tulisi sitten osteltua mitään typerää ja vaatteiden yhdisteleminen olisi helpompaa.

Operaatio "ratsastustakki" lähti myös käyntiin, vihdoin ja viimein. Ostin jo varmaankin talvella tummanruskean (j)ysäri jakun ja nyt sain siihen liimattua (strassiliimalla) nahkapaikat kyynärpäihin ja pienet nahkakaistaleet taskunsuihin.


Hommahan sujui nätisti sotkuisella pöydällä magneettiaskartelun ohessa...

Mulla oli sellainen mielikuva, että maalarinteipillä kuuluu pistää nahka kiinni kunnes liima kuivuu joten... tein niin.

Poistin myös kaameat vaahtomuovitoppaukset olkapäiltä, koska olkarakenne oli muutenkin aika "topakka". Vielä pitäisi kaventaa ja lyhentää jakkua sekä ommella uudet napit, mutta eiköhän se siitä. Tässä takaa neuloin kurottuna:

(Huokaus)

Välillä on vaan sellasia päiviä, että tuntuu, ku aika vierisi ohi. On kevät, odotat lomaa ja aurinko lämmittää ihanasti iltapäivällä kasvoja. Ja seuraavana hetkenä onkin elokuu, sataa, illalla on hämärää. Siinä välissä ei tunnu tapahtuneen mitään. Kahdesta kuukaudesta jää päähän talteen vain muutama hyvä hetki. Se tuntuu jotenkin epäreilulta.

Oikeestaan mun pitäisi kirjoittaa raportti kesän jutuista, jotta saisin niistä ansaitsemani opintopisteet koulussa, mutta oikeestaan se ei tällä hetkellä voisi vähempää kiinnostaa. Viime viikot on olleet jostain syystä sellaisia, että toisina hetkinä kaikki on tuntunut menevän ihan täydellisesti nappiin ja toisina tuntuu vaan kuin pää räjähtäisi. Nyt on menossa jälkimmäinen "hetki", joten ei yritetä liikoja.

Sain vihdoin maalattua pienen luukkuni seinät, mutta hei, ota nyt sitten kuva maalatusta seinästä. Ne näyttää, ylläri ylläri, maalatuilta seiniltä. Ja tein magneettimaalilla magneettitaulun maalipinnan alle keittiön ovensuuhun, mutta hei, se on siellä maalipinnan alla. Eikä mulla oo magneetteja. Ota nyt sit siitäkin kuva... Se näyttää maalatulta seinältä.

No, kunhan tuo päätyseinä saa joskus viime silauksensa... Siitä voi sit ottaa kuvan. Korostan sanaa "sit".

Sain Tallinnan tuliaisiksi tosi kivan rannerenkaan.


Se pääsi kaveriksi tälle toiselle, äidin korulaatikosta löytyneelle renksulle ja sittenpi sain vielä näihin kivasti mätsäävän rannekellon (jollasta mulla ei oo ollu ihan tosi tosi pitkään aikaan... no, ainakaan sen jälkeen, kun mun prinsessarannekelloni hajosi), mutta rannekellosta ei ole kuvamateriaalia. Sanotaan, että se on poikkeuksellisen tavallisen näköinen.


Eipä tässä sitten. Lähden illan hämärään koiran kusetukseen. Tosi jees.