TASKUKELLO!

Mä rakastan pukuhistorian kirjoja. Tai oikeastaan kaikkia isoja ja paksuja kirjoja, joissa on paljon kauniita kuvia (mukaan lukien lasten kuvakirjat). Se ei oikeastaan ole kauhean hyvä asia siinä vaiheessa, kun ainoa ajatus niitä selaillessa on, kuinka makeita asioita ihmisillä on päällä ja kuinka makeata olisi jos itellä olisi sitä ja tätä ja tota.

Kun siis fakta on se, että nykyajan pukeutuminen on visuaalisesti tosi tylsää. Vaikka oikeasti (lähes) mikään ei rajoita sitä, kuinka me voidaan pukeutua. Miksei sillä mahdollisuudella voisi siis leikkiä? Tein tässä keväällä semmoisen hyvin lyhyen aikajanarepäisyn naisten uimapuvuista ja vielä 1900-luvun alussa naisia on pidätetty, kun niitten uikkareissa on olleet liian lyhyet lahkeet. Ja siis niissä on kumminkin ollut lahkeet! Viikonloppuna näin tuolla torilla semmosen muijan, jonka persvako näky hameen helman alta... sitä ei pidätetty. (vaikka ois ehkä pitäny!)
Mutta pointti on se, että mun mielestäni olisi kivaa leikitellä vieläkin nykyistäkin enemmän vaatteilla. Poimia kaikkia kivoja yksityiskohtia vanhoista kirjoista ja yrittää yhdistellä niitä jotenkin silleen... katu-uskottavasti? Pukeutua joka päivä yllättävästi.

No, pahin kirja mihin törmäsin oli Fashion, Costume and Culture, koulun kirjastosta tietenkin. Se ei ole mikään upouusi visuaalinen spektaakkeli vaan oikeastaan eräänlainen kokoomateos, jossa esitellään lyhyesti erinäisiä vaatekappaleita, asusteita, tyylejä ja kenkiä historian varrelta. Ja siis niin makeita juttuja!

Kuten taskukello.
Seuraava on ongelma onkin sitten mihin hittoon tämän saa muka ujutettua mukaan? Pitää ehkä koittaa etsiä jostain pitkä paksu ketju, että saisi sen vaikka kaulaan. Luin myös, että naiset on jossain vaiheessa pitäneet taskukelloja nauhasta vyötäröllä... hmm...

Vähän on joo kulunut, mutta mun mielestä se pukee sitä?

Tässä on vielä sellainen lyhyt ketju, jonka saisi kiinni sinne liivin napinläpeen. Harmi, ettei mun liivissäni ole kuin leikkitaskut.