Kuuma kesä, remontti ja viileä auto.

Puuh... kuka olisi arvannut, että kesällä tulee kuuma? Sormea liikuttamalla saa jo hyvän hien päälle. Puhumattakaan ruuanlaitosta tai istumisesta pehmeällä nojatuolilla. Ja se aiheuttaa ikuisen, jokaiseen vuodenaikaan liittyvän oman pukeutumisongelmansa. Kiitos luoja, että olet keksinyt varvassandaalit, hihattomat topit, bikinit ja microshortsit. Ja kiitos luoja, että saan pukeutua niihin ilman, että saan kivitystuomion.

Mutta huipuinta kesässä on ehdottomasti ilmastoitu auto. Luojalle kiitos siitäkin. Mulla oli auto lainassa Kuopiossa pari viikkoa ja otin todella siitä kaiken irti (mm. kadottamalla antennin, hankkimalla parkkisakot ja eksymällä kolmeen kertaan matkalla Kodin Terraan, joka todella on moottoritien varrella...) Nyt alkoi siis asunnon pienimuotoinen kunnonkohotus maalaustelan avulla.

Ja kaikki on vielä niin totaalisen äärettömän kesken... Mutta yritys on kovaa (ja hikistä), uskokaa pois. Ja kiitokset Piialle avusta. :) Hommaa ei yhtään helpota se, että ohuesti maalatun betonin päällä on kaksi kerrosta tapettia, joista alemman päälle joku "oman elämänsä suurtakin suurempi remonttireiska" on äärettömän fiksuna ihmisenä laittanut pakkelilänttejä reikien kohdalle... eikä se irtoa niin millään. Puhumattakaan siitä ystävällisestä henkilöstä, joka on onnistunut pilaamaan lattialistojen ruuvit. En olisikaan halunnut irroittaa niitä.

Tässä näkyvät tapettikerrokset, betoniseinä niiden alla ja pakkeliläntti kuvan ylälaidassa.


Tämän remontin aikana olen päässyt myös tekemään lähempää tuttavuutta frankensteinin aikaisen sulakerasiani kanssa. Se on pelottavan näköinen kapistus.

Ja varustettu tekstillä:


Ja koska koko asuntoni on kahden 15V:n sulakkeen varassa (ja liesi kolmannessa) tarkoittaa sähköjen sammuttaminen myös jääkaapin sammuttamista, mikä ei ole hyvä idea näin KESÄLLÄ. Ja irrottaessani pistorasioita maalattavilta seiniltä onnistuin polttamaan "sulakkeeni" ja eikun kipin kapin Anttilaan. (Onneksi en tehnyt tätä illalla, kun kaupat olivat kiinni...)

Enkä myönnä olevani nettiaddikti, mutta radiottomassa asunnossa on kovin hiljaista ilman nettiyhteyttä ja nettiradiota. Joten hätä keinot keksii:


Suurimman osan ajasta meno todella näytti tältä:



Ja jos ei näyttänyt, niin ainakin tuntui... Lopputuloksista saattaa joskus tulla kuvamateriaalia. Meidän suvussa ei ole tapana kiirehtiä tällaisten asioiden kanssa.

TASKUKELLO!

Mä rakastan pukuhistorian kirjoja. Tai oikeastaan kaikkia isoja ja paksuja kirjoja, joissa on paljon kauniita kuvia (mukaan lukien lasten kuvakirjat). Se ei oikeastaan ole kauhean hyvä asia siinä vaiheessa, kun ainoa ajatus niitä selaillessa on, kuinka makeita asioita ihmisillä on päällä ja kuinka makeata olisi jos itellä olisi sitä ja tätä ja tota.

Kun siis fakta on se, että nykyajan pukeutuminen on visuaalisesti tosi tylsää. Vaikka oikeasti (lähes) mikään ei rajoita sitä, kuinka me voidaan pukeutua. Miksei sillä mahdollisuudella voisi siis leikkiä? Tein tässä keväällä semmoisen hyvin lyhyen aikajanarepäisyn naisten uimapuvuista ja vielä 1900-luvun alussa naisia on pidätetty, kun niitten uikkareissa on olleet liian lyhyet lahkeet. Ja siis niissä on kumminkin ollut lahkeet! Viikonloppuna näin tuolla torilla semmosen muijan, jonka persvako näky hameen helman alta... sitä ei pidätetty. (vaikka ois ehkä pitäny!)
Mutta pointti on se, että mun mielestäni olisi kivaa leikitellä vieläkin nykyistäkin enemmän vaatteilla. Poimia kaikkia kivoja yksityiskohtia vanhoista kirjoista ja yrittää yhdistellä niitä jotenkin silleen... katu-uskottavasti? Pukeutua joka päivä yllättävästi.

No, pahin kirja mihin törmäsin oli Fashion, Costume and Culture, koulun kirjastosta tietenkin. Se ei ole mikään upouusi visuaalinen spektaakkeli vaan oikeastaan eräänlainen kokoomateos, jossa esitellään lyhyesti erinäisiä vaatekappaleita, asusteita, tyylejä ja kenkiä historian varrelta. Ja siis niin makeita juttuja!

Kuten taskukello.
Seuraava on ongelma onkin sitten mihin hittoon tämän saa muka ujutettua mukaan? Pitää ehkä koittaa etsiä jostain pitkä paksu ketju, että saisi sen vaikka kaulaan. Luin myös, että naiset on jossain vaiheessa pitäneet taskukelloja nauhasta vyötäröllä... hmm...

Vähän on joo kulunut, mutta mun mielestä se pukee sitä?

Tässä on vielä sellainen lyhyt ketju, jonka saisi kiinni sinne liivin napinläpeen. Harmi, ettei mun liivissäni ole kuin leikkitaskut.

GO EUROKANGAS!

En voi itselleni mitään, mut mun on pakko hehkuttaa tätä kassia! Kuka olisi uskonut, että Eurokangas pystyy tähän? Not me.

Nyt odotellaan sitten enää niitä tämän vuosikymmenen kankaita... Ja että tämä ihme saapuu Kalakukkokaupunkiin...