Tai sitten jostain syystä sitä vain kokee suurta tarvetta ostaa uusia laitteita kaikki samaan rysään.
Muutama kuukausi taaksepäin hermostuin totaalisesti yltiö typerään ja hitaaseen FujitsuSiemensiini ja ostin uuden kannettavan. Olihan tuo vanha kone palvellut jo tovin, itse asiassa ainakin vuodesta 2004 (koneen kalenteri oli vakuuttunut, että oli vuosi 2004) Olin jo henkisesti valmistautunut uuden koneen kanssa tuolevaan kovaan taistoon asennuksen ja muun härpäkkeen suhteen, mutta kuinka ollakaan, kuudessa vuodessa asennuslevykkeet ja ohjekirjat olivat kadonneet (palautuslevykkeetkin täytyi itse polttaa!) Iskin koneen päälle ja sim-sa-la-bim kaikki oli valmista (paitsi että se vinkui kolme viikkoa aiheesta polta palautuslevykkeet…). Officepaketti asennettuna ja Nortonin kokeiluversio aktivoitu! Ja langaton laajakaistakin hoitui tuosta noin vaan (ei nyt sitten puhuta siitä, kuinka se itse langaton laajakaista alun alkujaan saatiin toimimaan…) Olin enemmän kuin häkeltynyt. Kuka oli kaiken tämän kehityksen takana?
Jossain siinä kuuden vuoden aikana, myös laajakuvanäyttö ja numeronäppäimistö olivat ilmestyneet kannettaviin tietokoneisiin lähestulkoon vakiovarusteeksi (se oli jo niin pitkula, että hädin tuskin mahtui reppuun). Kömpelöstä ja painavasta rakkineesta oli tullut kevyt, ohut ja kaunis! Akussa virta kesti tunteja ja tallennustilaakin 500GB (vrt. FujitsuSiemens puolituntia ja 80GB) Kaikki tämä pienessä, kevyessä ja halvemmassa paketissa! Kiitos insinöörit!
Viime viikolla 8 vuotta vanha digikamerakin koki loppunsa. Koira tappoi näytön (kyllä, sen 1cm x 2cm ”näytön”) ja no.. saahan sillä kuvia, MUTTA… kyllä elämä oli vaikeaa ennen kuin esikatselunäytöt keksittiin... Eikun äiti kainaloon ja verkkokauppa.comiin Ruoholahteen.
”Tuo nätti sininen tuosta reunasta”, sanoi Suvi kassalla.
Kahdeksassa vuodessa Canon IXUS IIs oli edennyt versioon 95s. Puolet painosta oli tippunut, värivaihtoehtoja oli ainakin neljä (tärkein ominaisuus!), näyttö kasvanut ainakin kolminkertaiseksi ja pixel-luku 3.2:sta 10:een!!! (Mitään muuta siitä kaikesta nörttihöpäjästä en ymmärtänyt, mutta se ei varmaan ollut tärkeää…)
Kamera oli kohdannut saman kuin tietokoneet: Ohjekirjaset olivat kadonneet (vanhassa oli sentään 150 sivua suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi ja norjaksi) ja tilalle tullut levyke nimeltä Manual ja lyhyt pikaohje, jossa kerrotaan tyyliin, miten akku kiinnitetään (DA!!!!). Pienen pahvipakkauksen sisällä ei ollut mitään ylimääräistä. Vanhan kameran kanssa oli saanut jopa muistikortin (16MT --> säälittävää, mutta silti!!).
No joo, nyt mä lähen pesee pyykkii…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti