Tänään sitä taas todistettiin jotain aivan uutta: nimittäin Sari Kaasista.
Siis kuka Sari Kaasinen?
"Sari Kaasinen tunnetaan uuden karjalaisen kansanmusiikin uranuurtajana, ja hän on yksi tunnetuimpia nimiä suomalaisen kansanmusiikin saralla. Hänet muistetaan Värttinän ja kansanmusiikkifestivaali Kihauksen valovoimaisena veturina, ja suomalaisen kansanmusiikin lähettiläänä maailmalla", osaa www.sarikaasinen.com -sivusto kertoa.
Varsinainen persoona, sanon minä. En oikein tiennyt oliko hän ärsyttävä vai tosi ärsyttävä. Hänellä oli lyhyt tumma tukka ja ylleen hän oli vetäissyt mustan trikoomekon ja kaulaansa todella näyttävän pitkän korun. Hänen esityksessään ei ollut dian diaa tai kuvan kuvaa. Hän vain puhui. Ainakin aluksi...
Hänet oli siis kutsuttu luennoimaan meille luovuudesta. Luovuudesta todellakin... Ärsyttävintä tuossa naisessa oli se epäsuomalainen käytös, jossa ei vähätellä itseä vaan päin vastoin: kaikkea mitä tekee pitäisi kehua maasta taivaisiin! Ja siis tottahan se on! Et sä voi myydä mitään, jos oot aina silleen: "no mä nyt vaa tein jotain."
Tämä todellakin ärsyttää minua. Olen luonteeltani niin perussuomalainen (enkä nyt tarkoita sitä puoluetta, joka vihaa maahanmuuttajia) että tuollainen ylitsepursuava täti alkaa jo vähemmästäkin nyppimään. Toisaalta mäkin haluaisin käyttäytyä noin! Jos joku kehuu jotain tuotostani, tekisi mieli vastata että "no mulla menikin iha saatanasti aikaa sen väsäämiseen!" eikä "no tää nyt vaa on tämmönen.. juttu". Mutta se joka sanoo olevansa ylpeä jostakin onkin sitten muiden silmissä täysi kusipää. "mitäköhän toikin kuvittelee oikein olevansa?"
Ärsyttää.
Luennon muu sisältö olikin sitten sitä, että pitäisi luottaa intuitioon ja uskoa itseensä ja että Suomesta tulee aina löytymään ihmisiä, jotka ovat valmiita lyttäämään ideasi. Eteenpäin pitäisi siis painaa vähän niin kuin anttiasplund -asenteella: "mä oon paras, tää on mun paras työ ikinä ja noi tuomarit on iha pässejä!"... pelottavaa.
Lopuksi tuo outo nainen alkoi yhtäkkiä laulaa liruttamaan siinä täyden auditorion edessä ilman mitään varoitusta. Ihan hyvinhän tuo lauloi, ei siinä mitään, mutta... MITÄ??? kyllä olisi ollut ihmisten ilmeet katsomisen arvoisia. Kaikki vain istuivat paikoillaan ilman minkään näköistä reaktiota tähän lauluperformanssiin. Tosi suomalaista, sanon minä. Kieltämättä tuli vähän semmoinen fiilis, että mitäköhän nyt pitäisi tehdä. Se oli semmoinen samanlainen fiilis kuin, jos istui metrossa ja joku hullu alkoi kesken matkaa huutaa Jumalan armosta ja Jeesuksesta: kaikki vain istuvat hiljaa ja tuijottavat ikkunasta ulos: aivan kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Jos oltaisiin oltu Jenkeissä ihmiset olisivat villiintyneet ja alkaneet taputtaa ihan fiilareissa laulun mukana. Siellä auditoriossa muutama ihminen alkoi vain varovasti lyömään käsiään yhteen. Kiusallista. Todella kiusallista.
Mitä tästä opimme? Ainakin tuo hassu nainen jäi satojen ihmisten mieleen. Sekin olisi yhdelle, jos toiselle tämän alan opiskelijalle ihan jees... Pistetään pohdintaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti