Muutamia huomioita

Nyt on sitten kaksi kokonaista viikkoa kulunut Pohjois-Savon sydämmessä koulun parissa. En nyt sanoisi, että on kovin erilaista elää Helsingissä tai siitä 400km pohjoiseen, mutta... kyllä siinä elämän pyörimisessä on jotakin erilaista täällä. Ehkä se on sitä, kun ympärillä on lähestulkoon pelkästään umpisuomalaisia ja umpisuomalaisen näköisiä ihmisiä. Onhan siellä meidän kulmilla yksi thai-ravintola, mutta.. Niin ja onhan meillä yksi vaihto-oppilaskin Briteistä luokallamme! Hieman käy kyllä sääliksi, kun toinen ei ymmärrä opetuksesta oikein mitään (oli se sitten suomeksi tai englanniksi...) Mielenkiintoista tosin on ollut. Opiskelimme muun muassa ihmisen mittasuhteita elävän mallin piirtämis -kurssilla "in inglis äs it is spouken in finland" tyyliin "you know this kuoppa here" tai "but in Finland we are how do you call it persejalkaisia".

Kuopio. Maailman napa. Yksi outo juttu Kuopiossa on se, että lähestulkoon joka päivä saa kokea Suomen eri säätyyppien kirjon. Aamulla on kylmä ja aurinkoista, päivällä hiostavan kuuma ja aurinkoista, iltapäivällä hiostavan kuuma ja pilvistä ja illalla sataa ja on kylmä. Toinen outous on jalankulkijoiden liikkennevalojen noudattaminen. Kukaan ei kävele punaisia päin. Aivan sama näkyykö autoja vai ei. Ja itse liikkennevalotkin ovat varsin mielenkiintoisesti ajoitettuja. Esimerkiksi osassa risteyksiä kaikki jalankulkijoiden valot palavat samaanaikaan vihreinä (eli pitää odottaa aivan tajuttoman pitkään niitä vihreitä). Ja toisissa paikoissa, joissa ylitetään tie ja koroke on kaistojen välissä, toisen kaistan yli palaa vihreä ja toisen ei ja sitten siinä puolivälissä odotellaan monta minuuttia eikä missään näy auton autoa. Etenkin iltaisin kaikki autot katoavat jonnekkin.

Ja kaupat todellakin menevät kuudelta kiinni. Mitä nää ihmiset siis tekee iltaisin? Kelaa, jos pääset viideltä töistä niin kivaa siinä sitten juosta hikihatussa... VR:n lipunmyynti sulkeutuu puoli kuusi (arvatkaa kuinka helvetin kauan meni ennen kuin ehdin sinne hakemaan opiskelijaläpyskän). Kela viideltä( ja kun sinne sitten kerrankin ehdin ei ollut hajuakaan mikä ovi on se oikea... ulko-ovenkin löytäminen oli varsin haasteellista). Pitkään taas ovat auki esim. koulun kirjasto, joka tarjoaa lainauspalveluitaan kahdeksaan asti. Mielenkiintoista. Ja lähin apteekkini, yliopiston apteekki: auki klo 22 joka päivä!

Kirppareilla on tullut myös jonkin verran hengasteltua. Keskustan tuntumassa on yllättävän paljon juuri itsepalvelukirppiksiä, ainakin kaksi ja SPR:n kontti ja semmoinen hauska kauppa, jossa myydään vanhoja huonekaluja ym. ja vankien tuotoksia toisella puolella jne. Itsepalvelukirppareilla tosin hinnat tuppaavat olemaan vähän sellaista ja tällaista. Arabian halkeilleita kupposia saisi noin kympillä ja Ikean neljän euron pöytälampun seitsemällä eurolla... No, ehkä nämä savolaiset eivät tuon kyseisen lampun todellista hintaa tiedä.. Mutta kuulin huhua että Ikea olisi tännekin maailmankolkkaan tulossa.. Saapa nähdä..

Koulusta taas sen verran, että meidät vaatetusmuotoilun opiskelijat on sijoitettu ihanaan vanhaan Turo-tailorin tehtaaseen. Koko rakennus on LIEVÄSTI hieman epäsopiva sekä epälooginen... Ja on aika helppo päätellä ettei kyseistä rakennusta ole suunniteltu opetustiloiksi... Joka paikassa on ensinnäkin aivan helvetisti pylväitä. Jokaisessa luokkatilassakin on ainakin kaksi pylvästä. Lisäksi kaikki tilat ovat melko kapeita. Esimerkiksi atk-luokkamme täyttää koko yhden siiven leveydeltään ja siitä sitten painellaan läpi siivestä toiseen. Ja jos on tunti meneillään ei auta muu kuin kavuta 3.kerroksesta alas ja ulkokautta toisen rapun kautta takaisin ylös. Meillä on myös rakennuksessa koulumme kirjaston sivutoimipiste. Se on hyllyillä rajattu nurkka kutomon perällä x).
Tässä on yksi rappukäytävistämme. Kuten huomaatte, ulko-oven viereinen ikkuna on ulkopuolelta muurattu umpeen. Näin täällä. Varmastikin inhimillinen erehdys.

Sen lisäksi etten ole löytänyt yhtäkään kelloa koulumme seiniltä, meillä ei ole omaa ruokalaa tai kahvilaa. Viereinen ärrä varmaankin elää kahvia juovista opiskelijoista. Ovat jopa kehittäneet kahvikortin (joka kuudes kahvi ilmainen) videovuokraus kortista. Lounaalla suuntaammekin Terkun (Terveyden hoito jotain jotain jotain amk, en tiedä, mä vaan syön siellä) ruokalaan. Olen ollut varsin tyytyväinen päivittäiseen 1,70 hintaiseen ateriaan. Ei tartte arvailla mitä saa (niin kuin eräässä koulussa). Ja sitten, kun vetää nassun täyteen, maistuisi uni hyvin seuraavat pari tuntia.

Koulunkäyntikin on varsin.. hmm.. tähän asti ainakin aikasta.. mielenkiintoista. (Vähän on sellainen fiilis niin kuin oisi tylypahkassa.) Tottakai tämmöisellä alalla voikin olettaa että jokainen opettaja on hieman.. erilainen... Ompelutunnitkin aloitettiin "tasokokeella", jossa tehtävät olivat tyyliä "kerro mitä vikaa teollisuuskoneessasi on jos a) kone tekee hyppytikkiä b)kangas ei syöty oikein" tai "esittele kolme yleistä silitystekniikkaa". Niin mitä silitystekniikkaa? Ja kun tämä on tehty aletaan käymään läpi, mikä on mittanauha ja sitten pistetään opettajan mittanauha kiertämään luokassa ja mikä on neulatyyny. Nojoo.. Sitten vielä koulussa on sellainen käytäntö, että kuudelta täytyy, joka päivä poistua luokkatiloista. Jakson viimeiset kaksi viikkoa tosin saa olla kahdeksaan asti. Lisäksi vielä ulko-ovet käydään lukitsemassa joskus tyyliin neljältä ja sen jälkeen ei sitten sisälle pääse. Kyllä nuo tutorimmekin olivat sitä mieltä että onhan se vähän paska, kun iltakurssitkin (esim. kielten kertauskurssit) saattavat alkaa siinä viiden tienoilla. No, toivottavasti mulla ei ole kouluun enää siihen aikaan asiaa..

Mielenkiintoista on myös se, että vaikka tilamme ovat pienet, tuntuu ettei koko koulussa ole ketään muuta kuin me. (ehkä se tylypahkafiilis johtuu siitä... tyhjiä outoja käytäviä, luokkia kellarikerroksissa ja betoniseiniä..) Jos nyt pelkän vaatetuksen laskee, meitä täytyisi olla ainakin 4x20 oppilasta, tosin varmaan nuo kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat vähän tulee ja menee miten sattuu. Mutta sen lisäksi rakennuksessa ovat tekstiilimuotoilijat (näitä olen saattanut nähdä) ja lasimuotoilun työpajat (näitä en ole nähnyt). Mutta onhan tuossa rakennuksessa paljon suljettuja ovia, ehkä ne ovat siellä piilossa...

Vaikka koulu on hädin tulkoon alkanutkaan odotan jo innolla lokakuuta ja syyslomaa. Sekin on, ilmeisesti ammattikorkeakoulukurssien nimiviidakon innoittamana, saanut nimekseen "itsenäisen työn projektiviikko". Projektini tuolloin on toivottavimmin loma.

Hejsan och adjö!

Ps. lupaan etten ensi kerralla kirjoita näin paljon...