Pirkko is here!

Pitkä odotus on lopultakin päättynyt. Pirkko on saapunut uuteen kotiinsa...

Postista kävin sen eilen noutamassa. Painoa oli reilut kuusi kiloa ja strategiset mitat ovat säädettävissä. :) JEE! (Se on siis tuo valkoinen loota, älkää hämmentykö kaikesta muusta sälästä...)

Pakkauksesta löytyikin aika paljon sälää.. Ja kaupan päälle vaateharja ja mittanauha! Kelatkaa sitä! Lisäksi "vakiovarusteena" oli helman merkkaaja, jonka tosin jätin vielä muovin sisälle. Koira ei kuulunut pakkaukseen, mutta halusi nyt välttämättä kuvaan pällistelemään. Olivathan tavarat HÄNEN matollaan...

Ja tässä näämme Pirkon täydessä korkeudessaan. Lupaavalta vaikuttaa... :) Hieman ehkä epäilyttää tuo selän korkeus.. aika pitkältä vaikuttaa lyhkäisimmillään, mutta katsellaan. Ehkä siinä on vain joku jippo. Nyt olisi ihan hirveä inspis päästä muotoilemaan jotain ultimatemakeeta mekkoa.. ;)


Syy siihen, että kotonani vallitsee tällainen sotku ja sekamelska ovat viime viikonlopun myyjäiset, joihin epätoivoisesti yritin räveltää jotain kasaan.

Pelastusarmeijalta kävin ostamassa muovipussillisen vanhoja mummovaatteita kahdella eurolla ja siitä se sitten lähti.

TADAA!!

Lisäksi töräyttelin muutamat porotulitikut ja pakettikortit.

Myyjäiset olivat siis jotkin tämmöiset perinteiset Muotoiluakatemian joulumyyjäiset. Porukka oli valmistautunut sinne ihan todenteolla! Niillä oli paperipussit ja painetut pakkaukset tuotteilleen ja ihan sika paljon kaikkee makeeta tavaraa. Mulla oli pussukoita.. :D

Pöydän täytteeksi ja houkuttimeksi leivoin vielä pieniä piparitaloja, joiden koristelu meni taas vaihteeksi vähän överiksi. VAROITUS! Keittokomerosi saattaa olla elintarvikeväreissä ja kananmunanvalkuaisessa lopetettuasi piparitalojen koristelun! Samoin kuin lattiasi... Ympärille lopuksi kiedottu sellofaani antoi hieman anteeksi vänkyröitä viivoja, jotka saattavat ärsyttää herkimpiä katsojia... Eipä nuo juuri houkuttimina toimineet, kun saamari ostivat kaikki heti pois! ARGH! MITÄ MÄ NYT TOHO KOHTAA PÖYTÄÄ LAITAN!

tältä näytti pöytäni torstai-iltana...

Onneksi tuosta jäi nyt edes jotain rahaa käteen kaiken vaivan jälkeen. Olin itseasiassa tosi iloinen, että sain myytyä edes jotain. :) Nyt sitten vain joulua odotellessa... :)

Täti mustassa mekossa

Tänään sitä taas todistettiin jotain aivan uutta: nimittäin Sari Kaasista.

Siis kuka Sari Kaasinen?

"Sari Kaasinen tunnetaan uuden karjalaisen kansanmusiikin uranuurtajana, ja hän on yksi tunnetuimpia nimiä suomalaisen kansanmusiikin saralla. Hänet muistetaan Värttinän ja kansanmusiikkifestivaali Kihauksen valovoimaisena veturina, ja suomalaisen kansanmusiikin lähettiläänä maailmalla", osaa www.sarikaasinen.com -sivusto kertoa.

Varsinainen persoona, sanon minä. En oikein tiennyt oliko hän ärsyttävä vai tosi ärsyttävä. Hänellä oli lyhyt tumma tukka ja ylleen hän oli vetäissyt mustan trikoomekon ja kaulaansa todella näyttävän pitkän korun. Hänen esityksessään ei ollut dian diaa tai kuvan kuvaa. Hän vain puhui. Ainakin aluksi...

Hänet oli siis kutsuttu luennoimaan meille luovuudesta. Luovuudesta todellakin... Ärsyttävintä tuossa naisessa oli se epäsuomalainen käytös, jossa ei vähätellä itseä vaan päin vastoin: kaikkea mitä tekee pitäisi kehua maasta taivaisiin! Ja siis tottahan se on! Et sä voi myydä mitään, jos oot aina silleen: "no mä nyt vaa tein jotain."

Tämä todellakin ärsyttää minua. Olen luonteeltani niin perussuomalainen (enkä nyt tarkoita sitä puoluetta, joka vihaa maahanmuuttajia) että tuollainen ylitsepursuava täti alkaa jo vähemmästäkin nyppimään. Toisaalta mäkin haluaisin käyttäytyä noin! Jos joku kehuu jotain tuotostani, tekisi mieli vastata että "no mulla menikin iha saatanasti aikaa sen väsäämiseen!" eikä "no tää nyt vaa on tämmönen.. juttu". Mutta se joka sanoo olevansa ylpeä jostakin onkin sitten muiden silmissä täysi kusipää. "mitäköhän toikin kuvittelee oikein olevansa?"

Ärsyttää.

Luennon muu sisältö olikin sitten sitä, että pitäisi luottaa intuitioon ja uskoa itseensä ja että Suomesta tulee aina löytymään ihmisiä, jotka ovat valmiita lyttäämään ideasi. Eteenpäin pitäisi siis painaa vähän niin kuin anttiasplund -asenteella: "mä oon paras, tää on mun paras työ ikinä ja noi tuomarit on iha pässejä!"... pelottavaa.

Lopuksi tuo outo nainen alkoi yhtäkkiä laulaa liruttamaan siinä täyden auditorion edessä ilman mitään varoitusta. Ihan hyvinhän tuo lauloi, ei siinä mitään, mutta... MITÄ??? kyllä olisi ollut ihmisten ilmeet katsomisen arvoisia. Kaikki vain istuivat paikoillaan ilman minkään näköistä reaktiota tähän lauluperformanssiin. Tosi suomalaista, sanon minä. Kieltämättä tuli vähän semmoinen fiilis, että mitäköhän nyt pitäisi tehdä. Se oli semmoinen samanlainen fiilis kuin, jos istui metrossa ja joku hullu alkoi kesken matkaa huutaa Jumalan armosta ja Jeesuksesta: kaikki vain istuvat hiljaa ja tuijottavat ikkunasta ulos: aivan kuin mitään ihmeellistä ei tapahtuisi. Jos oltaisiin oltu Jenkeissä ihmiset olisivat villiintyneet ja alkaneet taputtaa ihan fiilareissa laulun mukana. Siellä auditoriossa muutama ihminen alkoi vain varovasti lyömään käsiään yhteen. Kiusallista. Todella kiusallista.

Mitä tästä opimme? Ainakin tuo hassu nainen jäi satojen ihmisten mieleen. Sekin olisi yhdelle, jos toiselle tämän alan opiskelijalle ihan jees... Pistetään pohdintaan...

Talven autuutta!

Vihdoinkin tuli talvi! Ainakin tänne. :) Koska tuolla eteläisimmässä Suomessa niin harvoin on kunnolla lunta oli jotenkin niin ihanaa, kun puut olivat valkoiset ja vihreä ruoho ei kurkkinut kinosten alta. Kaksi päivää nautin tästä talven autuudesta kunnes alkoi jo kyrsimään. Sitä lunta vaan tuli ja tuli. Yötä päivää... Vaatteet oli lumessa. Naama oli lumessa. Rillit oli lumessa. Kadut oli lumessa. Koiran pääkin oli lumessa, kun se työnsi sen ranskalaisen parvekkeen rakosesta kahdeksi minuutiksi ulos... Ja kuinka veemäistä onkaan käydä noukkimassa ne koiran kakat sieltä hankien keskeltä tennarit jalassa... Ja se koira.. se vasta innoissaan onkin lumesta! Sitä ku ulko-oven avaa, se on menoa se. Varsinkin jäisillä kaduilla on aivan turha yrittää turhantakia pysähdellä...

Sitten asiaan:

Olen tässä muutaman vuoden aikana onnistunut haalimaan jo jonkinmoisen kasan jättihihaisia pusakoita sun muita, jotka eivät minkään takin alle sovi ja syksyn kuluessa onkin nähty jos jonkinmoisia viritelmiä esimerkiksi Ikea-huovalla:

Eurokankaasta löytyi kiva (=halpa) paksu neulos, joka onkin jo jonkin aikaa ehtinyt seistä eteisessä odottaen sopivaa inspiraatiota ja nyt se inspiraatio vihdoinkin löytyi.

Tässä näette siis maailman yksinkertaisimman pallomaisen anorakin(??) Vuoria ei ole muualla kuin hupussa (josta tuli muuten aivan karmea... en taas ymmärrä, mitä mä oikeen aattelin!! Ja siksi siitä ei ole kuvia, koska se on niin epätoimiva, mutta roikkukoon nyt koriste-elementtinä..) eikä saumuria käytetty lainkaan (kuka nyt mitää saumoja jaksaa alkaa huolittelemaan!) Alareuna on vain yksinkertaisesti käännetty ja sisälle pujotettu kuminauha. Hihat ovat lepakot, eli samaa kappaletta miehustan kanssa.
Yhden lerpakkeen vetoketju kulkee tuolta sivusaumasta pääntielle (siinä vasta kaavoittaminen olikin, kun tämä kääntyy tästä ja tuo tuolta ja tämä sen päälle ja vetoketju jää väliin ja tuo taittuu...) Tasku on vain tikattu päältä etukappaleeseen ja isketty täyteen kultaisia nappeja, jotka ostin Kontista.

Härdelli on niin iso ettei se mahdu kokonaan kuvaan! Eurokankaan "muotikangasta" meni aika tarkalleen kaksi metriä. Arvelisin, että se on jotakin akryyli-polyesteria tai muuta vastaavaa kammotusta.. Villa olisi kyllä varmasti ollut hengittävämpi valinta, mutta eihän sen hengittää tarvitse, kunhan lämmittää!!

Paperia ja liimaa

Olipa varsinanainen Muodin huipulle jakso! Edellisissä jaksoissa vahvoilla olleet tyypit tippuivat lähes pohjalle, kun ei tällä kertaa ommeltukaan siitä tutusta ja turvallisesta kankaasta.

Olivia lehden "pääjehu" oli mielestäni kyllä aika tyly täti tuomaroidessaan asuja. Mikään ei ollut hyvä: tekisi mieli nykaistä tuolta ja kiristää tuosta ja vetäistä kaula-aukkoa isommaksi ja blaa blaa blaa... Tämä ei kyllä sovi Olivian kanteen... Tämä on väärän värinen... Hyvää mainosta Olivialle!!

Jarno voitti haasteen jarnomaisella kullanruskealla luomuksella. Kaikista kilpailijoista vain hän oli oikeastaan ottanut huomioon, tietoisesti vai sattumalta, kohderyhmän: Olivia-lehtihän on suunnattu kolmekymppisille naisille (minä en siis tulee enää ostamaan tätä lehteä).
Asu näyttää näin kuvissa ihan sievältä, mutta en oikeastaan pitänyt siitä itse näytöksessä. Vaikka vyötärö oli kavennettu, koko asu oli aivan liian massiivinen. Langanlaiha malli ei näytä enää langan laihalta.
Selän yksityiskohta tosin oli kiva. Tuomarit kritisoivat vyötä.
Mertin luomuksesta tykkäsin. Tosin eihän se ole kolmikymppiselle naiselle, mutta minä tykkäsin, sillä minä en ole kolmekymppinen nainen..
Harmi kun ei ole sivukuvaa, jota laittaa tähän, sillä sivusta tuo mekko oli kaikista makein!

Marian puvussa makeinta oli pinta! Paperia oli rypistelty, tehden siihen mahtavan, "epäpaperisen" tekstuurin. Valitettavasti kaikki muu olikin sitten pielessä, kuten esim. mekon malli...

...ja etenkin tuo olkahihnanen.
Katri on yleensä suosikkini, mutta tämä asu ei säväyttänyt. Olisin kaivannut selkeämpää vyötäröä.
Takaa mieleeni tulee tuohilastu yläreunan kaartumisen takia. Katrin asu on siis mielestäni enemmän koivu kuin Antin "koivupökkelö".

Ja tässä se pökkelö on. Olisitteko arvanneet, että Antti oli ekana valmis?

Vetoketju oli taattua antti-laatua.

Kaikki kuvat mtv3.fi/muodinhuipulle.

Jos tekstissä on jotain epälogisuuksia tai kirjoitusvirheitä, olen pahoillani. Yritän tässä samalla muka seurata tätä aina niin kiinnostavaa Exel-opetusta ATK-tunnilla (josta olen jo noin puolitoistatuntia missannut). Mä en ymmärrä mitä mä tällä Exelilläkään teen!!!

SPRING 2010

Nyt se perinteinen syysahdistus sitten iski. Täällä maailman kolkassa alkaa nyt jo olla järkyttävän kylmää, liukasta ja märkää (kaikkea samalla kertaa, todellakin). Tuuli oli tänäänkin niin järkyttävän kylmä, hyvä etteivät silmämunat jäätyneet! Ja aina vaan on pimeä.

Syksyn sateiden painaessa mieliämme maahan, kannattaa katseet sunnata jo kevääseen 2010.

Muodinluojien näkemykset ensi keväästä ovat jonkin verran toisistaan poikkeavia, mutta sehän vain tarkoittaa että jokaiselle löytyy jotakin! Vai löytyykö?

Karl Lagerfeld (tuttavallisemmin eli) "savolaisemmin" Lagerveltin Kalle on selvästikin katsonut sitä erästä 1500-luvun Englannista ja sen kuninkaasta kertovaa televisiosarjaa, jota minäkin tässä olen tuijotellut kaikki vapaa-aikani. Tudorsia ofkoors.

If I were rich I would wear this!

Miehekäs nainen ja naisellinen mies?

John Galliano on kyllä mun alltime favorite! Miten joku voikaan yhdistellä noin paljon sälää yhteen asuun!

Gallianon kevät vaikuttaa ilmeisen pimeältä, mutta löytyi sieltä kuitenkin muutama väripilkku!

Kaikilla on sitten sukat korkkareissa ens keväänä!

Victor&Rolf luottaa ensi keväänä perinteiseen Victor&Rolf outouteen; osa malleista oli puettu merenpohjankasvuston mieleen tuoviin asuihin. Onko tämä nyt sitten outoa vai todella, todella outoa?

Hei, olen pesusieni!

Olisi hirmu kiva tietää, mitä tuolla sisällä on, jotta se pysyy noin!

Katumuodin taitaja-tädillä, Vivienne Westwoodilla, oli myöskin jotakin mielenkiintoista näytettävää:

Jokaisen morsiammen unelma!


Tämä on kuin suoraan kauhuelokuvasta..



Dolce&Gabbana voitti miehekkäin asu naisella palkinnon:


Chloélle ysäri-jysäri -kunniamaininta:



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, nettiyhteyden alkaessa pätkiä. :)

Askartelu paskartelua osa 1: I <3 Strömsö

Satuinpa eräänä kauniina päivänä tässä jo monta viikkoa taaksepäin katselemaan strömsöä ja.. siitä se ajatus sitten lähti...

Ensin ilmestyivät "alastomat tädit" mustasta kartongista...

... ja lopultakin kaksi kuukautta myöhemmin he saivat vaatteet yllensä. :)
Seuraavassa esittellään ihanat leidimme:
Neiti A on juuri saapunut Moskovan muotiviikoilta mitä uusimmissa ja hienoimmissa itä-eurooppalaisissa pukimissa! Itärajan takana turkis on A ja O myös tänäkin talvena (kuten edellisinä viitenäkymmenenäkin talvena). Päähänsä hän on asettanut aina niin muodikkaan supikoirahatun ja jalkaansa vetänyt upouudet nahkasaapikkaat, joissa voimme havaita olevan mitä pöyheimmät turkisvarret. Ah, kuinka tämä asu korostaakin hänen kauniita sääriään!
Neiti B ei ole ikinä Moskovassa käynytkään eivätkä häntä sellaiset huvit oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa. Ikinuori Neiti B valitsee turkiksen sijaan tänä syksynä yllensä tummaa violettia ja muita syksyisiä sävyjä! Hänen upean pullea hameensa tuo esille mitä viettelevimmät sääret sekä kapean vyötärön. Mutta kovin siveä ei taida tämä leidi olla, sillä niin iso ja antelias on hänen pääntiensä.
Neiti C taas valitsee tänä syksynä farkkulegginsit. Tämän mitä monikäyttöisimmän vaatekappaleen väriksi hän on valinnut syvän punaisen, haluaahan hän erottua noista "pissaliisoista" kulkiessaan kaupungilla. Toppi taas on pienten ja tiukkojen farkkujen vastapainoksi iso ja keveä. Jaloissaan tällä ylväällä naisella on kellertävän ruskeat kiilakorot ja kädessään hän heilutta mitä pienintä ja sievää karvalaukkua. Juhlimaan lieneekö hänen tiensä varustuksesta päätellen?