Perjantai Turoilua

Ja kuvapostaukset jatkuu... muahhahhaa. On ollu kyllä niin normaali kouluviikko, että oksat pois. Siitä aiheutuu tällainen mukava perjantailevottomuus. Mutta on ollut myös viimeinen hiljainen viikko, sillä maanantaina aloittavat uudet tuoreet ykköset, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä tuleman pitää (mutta eipä huolta, sillä perusoletus on, että kukaan ei tiedä mistään mitään... edes kolmen vuoden jälkeen.)

Meillä on menossa mukavan kuuloinen Luovan tuotannon syventävä opintokokonaisuus, viimeistä laatuaan, sillä ollaan viimeinen muinaisella opetussuunnitelmalla kulkeva aloitusryhmä. Keväällä valmistuvat myös koulun viimeiset graafikot.

Kun pääsee tämän kokonaisuuden ehkä kuivahkoimman yrittäjyys-kurssin yli (voimme ainakin yrittää), tämä jakso vaikuttaa ihan mukavalta. Luovaa kirjoittamista (Kirjoita unestasi jne.) ja niitä outoja tunteja, kun pitää valita pöydällä olevista kuvakorteista se, joka kuvaa sinua projektin tekijänä parhaiten (kuulin huhua, että kurssilla olisi luvassa myös hernepussin heittelyä)... ihan mukavaa vastapainoa hullulle raatamiselle hiki otsassa. Tosin sitäkin on tiedossa ensi viikolla, kun pienehkö puvustusprojekti pitää saada pussiin, kuvia ehkä sitten kun ne ovat näyttämiskelpoisia... (ja pidämme sormet ristissä, että 15 metriä metalliluuta ehtii tulla Briteistä ensi perjantaihin mennessä).

Mutta elämä olisi liian helppoa jos kaikki toimisi, eikö?

Perjantain kunniaksi kävin vähän leikkimässä kameran kanssa ympäri Turoa. Koulu on kyllä niin täynnä kaikkea vanhaa ja ihmeellistä, että siitä on oppinut ihan tykkäämään. Vuoden päästä Turolla ei tule olemaan enää mitään, sillä opetus siirtyy muualle.

Teollisuussaumuri on tehty aikana, jolloin ruskea on ollut hitti.

Säädettävä (muinainen) sovitusnukke .

Jonkun retrosakset olivat unohtuneet pöydälle... (yleisesti ottaen tässä koulussa kukaan ei IKINÄ unohda mitään..! Joopa joo, taitaa olla enempi sääntö kuin poikkeus. ;) Mutta löytyminen on aina iloinen yllätys, sillä yleensä tavaroita ei edes muista kadottaneensa...)

 Turvallisuus ennen kaikkea...

Ihanat spiraalipatterit ikkunoiden alla.

Sovitusnukkein kokoontumisajot sovituskomerossa.

Perhonen, jota kukaan ei ole kaivannut kolmeen vuoteen, roikkuu ompelutilan katosta.

Silitysvälineistöä... valmistettu sotien jälkeen? ;)

Soodaa silitysrautoihin? Niimpä.

Pöydän alle unohdettuja kaavoja... no, sieltä ne löytyy.

Vanhoja ja kuluneita kangaspainoja retroväreissä.

Kuva kertokoon puolestaan...

Sormustimetkin etsivät omistajaa.

Ompelutilan Jukeilla on hiljaista... ainakin vielä ensiviikkoon.

Tyhjiä käytäviä.

Portaikoissa on myös jotain makeeta... :)

Tuttu paperimekkonenkin löytyi sattumalta alakerran nurkasta. Kuinkahan se tänne on eksynyt?

Pena otti perjantailepoa alakerran taukotilan pöydällä... onneksi oli muistanut sukat laittaa jalkaansa.

Pääsykokeissa on perinteisesti ollut pikkunukeille tehtävä muotoilutehtävä. Ja joka syksy sisään päässeiden opiskelijoiden tuotokset odottavat ala-aulassa tekijöitään.

Aavistus terrakottama-armeijamainen tunnelma ehkäpä..?

Turon sisäpiha perjantaina iltapäivällä. Autiota.

Hyvät viikonloput!

Elokuun loppua kohti

Eilenpä oli sitten tämän lukuvuoden ensimmäinen kasin aamu ja ai että... ei ollut herkkua.

Koulu alkoi viime viikolla tutulla pehmeällä laskulla, mutta hiljalleen tämä alkujaksonkooma alkaa vaihtumaan siihen tuttuun millon-mä-teen-tän-kaiken-stressiin. 

Mutta koska koulun puolella ei ole VIELÄ mitään tapahtunut, voi hehkuttaa upouutta kameraa. Ja aivan uskomatonta kuvanlaatua.

Illalla käytiin lenkillä Maljapuron puistossa ja missattiin juuri ja juuri kaunis auringonlasku.

Lauantain aamulenkillä taas oltiin perinteiseen tapaan Snellmanin puistossa...

Puistossa on tänä vuonna aivan todella hienot kukkaistutukset. Ja nähtiinpä me Kuopion hevosvossikka, mutta eihän kuvaamisesta tullut hurtta mukana oikein mitään. Se heppa on Hipsun mielestä niin kiehtova... ja pelottava.

Kuopion museo on myös puiston laidalla. Yksi lemppari rakennuksiani noin ulkoota päin.

Paluu Mualiman Napaan.

Kuopio... kalakukkojen luvattu kaupunki. 

Kyllä tästä kaupungista on kolmessa vuodessa oppinut tykkäämään. Hipsu saattaisi tosin olla hieman toista mieltä. Vai mitä sanot Hipsu?

Hipsu on vähän sitä mieltä, että voitaisiin ehkä tehdä jotain muutakin kuin istua koneella. Aika on todellakin mennyt vaihtoraporttien kirjoittamiseen ja kaikkiin niihin miljooniin muihin hommiin, jotka piti mukamas hoitaa kesän aikana. Kävinpä minä koulullakin Huddersfieldissa täytettyjen lappujen kanssa, ihan vain huomatakseni, että ihan päin h*lvettiähän niidenkin täyttäminen oli mennyt.

No, selvitellään sitäkin sitten ensi viikolla.

Mutta sitä uskomatonta arjen iloa, kun pyykkiä ei tarvitse lähteä pesemään kilometrin matkan päähän. Tai ruokaa laittaessa ensimmäinen ongelma ei liity pöllittyihin lautasiin. Ja täällä on niin hiljaista. Mutta muuten kaikki vaikuttaa olevan Asunto oy Kuopion Pohjois-Koreassa juuri niin kuin ennenkin: mattoja ym. saa edelleen käyttää tuuletusparvekkeella vain keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 8-11 ja 16-19, parkkipaikatonta pihaa valvoo yksityinen parkkifirma ja luultavasti parin viikon sisään postiluukusta tipahtaa tuttu, "Tässä taloyhtiössä elämme kuin normaalit ihmiset" lappunen, jossa kerrotaan mm. että kaljatölkkien ja siideripullojen heittäminen piha-alueelle on kielletty.

Syksyt ovat aina täynnä täpinää. Rappukäytävät kolisevat uusista tulijoista, joiden tavarat mahtuvat yhteen vaivaiseen auton peräkärryyn.  Nostagiannälkään voi kävellä Anttilan yläkertaan, jossa tuoksuvat uudet tuliterät reput ja penaalit. Ja iltalenkillä alkaa olla jo hämärää.

Koulun alkua en juuri odota, sillä se tarkoittaa työntäyteisen syksyn alkamista. Yksi ompeluprojekti jo odottaa aloittamista, ja jos jo etukäteen on tiedossa, että sen kanssa tulee kiire... niimpä niin. Huokaus. Kunpa elämässä voisi tehdä vain yhtä projektia kerraallaan.

Mutta mukava viikonloppu on Helsingissä tiedossa. Maanantaiaamuna sitten kaivan pyörän esiin ja polkaisen pitkästä aikaa opiskelemaan Turon vanhalle tehtaalle Niiralaan(ja etsin käsiini ainakin kaksi opettajaa, lähetän yhdelle sähköpostia, soitan Petosen nuorisotalolle, jotta saan varattua salivuoroja ja ryhdyn selvittämään, kuinka saan 160 cm korkean ja 120 cm leveän metallihäkkyrän paikasta A paikkaan B.)

Mutta vasta maanantaina.

Hipsu toivottaa kaikille levollista loppuviikkoa. :)