Paperipukuja Taitemian galleriassa

Näyttelyn pystyttäminen on vihdoin ohi. (thank god!!!) Muotoiluakatemian kellaribunkkerit (joita myös varastoiksi kutsutaan) on nyt nähty ja valkoisten "verhojen" (joita myös lakanoiksi kutsutaan) päärmäys maalarinteipin avulla kokeiltu. Kertoisin projektista ehkä enemmänkin, mutta koska negatiivisista asioista julkisesti kirjoittaminen ei ole kovin korrektia, jätän sen tähän. Sanon vain että kivaa oli.

Paperimekkonen valmistui melkolailla viimetinkaan ja jäi, yllätys yllätys, hieman viimeistelemättömäksi.

Muutama prosessikuva:

Paperissa oli oikeasti kaksi huonoa puolta: se rypistyi ja se repesi. Käytimme töissä paljolti Magic-paperia, jonka toisella puolella on lämmöstä aktivoituva liimapinta. Käytännössä se siis silitettiin kiinni (kyllä, kaikki polttivat sormiaan ja ei, silitysrautani pohja ei näytä entiseltään...)

Kätevintä tuntui olevan paperin silittäminen kiinni ohueen harsoon, koska se esti paperia tarttumasta "vääriin paikkoihin", kuten sanomalehtiin, ja samalla hieman esti repeytymistä. Ja kun silitti tarpeeksi monta kerrosta yhteen, sai hyvin tukevaa pintaa. Omaani en esimerkiksi tarvinnut muita tukirakanteita kuin muutaman kerroksen tuota "taikapaperia".



Tuossa se nyt sitten roikkuu Taitemian gallerian perällä päivää ennen avajaisia. Ripustus tapahtui ohuin rautalangoin katon satunnaisiin putkiin ja sähkökiskoihin. Yhtenä näyttelyn teemoista oli liike (koska kaikki tietävät, että paperi on jäykkää) ja sen esilletuomista nuo rautalangat myös edistivät.

Näkymää näyttelyn pystytyksestä.

Loppusilauksen toivat valot. Lisäksi meillä oli aivan mahtava multimedia esitys, jota varten oli lainattu tulevilta insinööreiltä ison tv:n kokoista kosketusnäyttöä, jonka kuva heijastui myös yhdellä videotykillä peränurkkaan. Näyttöä näpäyttämällä musiikki ja taustakuva vaihtuivat. Lisäksi kuvaruudun origameja saattoi liikutella sormenpäällä.

Kuvia näyttelyn muista asuista:

Tuotosten nimet ja tekijät merkittiin noihin ilmassa roikkuviin pikku origameihin ja niissä oli myös jokaisessa yksi dialogi teemalla, mitä juhlissa puhutaan. (Ensimmäiset versiot näistä dialogeista sensuroitiin ja ehkä jopa syystä... olivat nimittäin lievästi ilmaistuna melko kosteita... :D "Tequila!")

Ja tiedoksi vielä teille kaikille, oman elämänne suurille askartelijasieluille, jotka haaveilette ikioman paperipuvun väkertämisestä omin pikkukätösinne: ilmeisesti maailman viimeiset rullat tuota maagista "taikapaperia" roikkuvat nyt rautalankojen varassa Taitemian näyttelyssämme. No, ainakin silitysraudanpohjanne säästyvät!

Mekkonen

Kuopion muotoiluakatemian Pikkujoulugaalaa varten suunniteltu mekko valmistui jopa ajallaan (kaikista ennakko-odotuksista huolimatta). Eikä nyt loppujen lopuksi mennyt edes tiukalle... Juhlat alkoivat perjantaina klo 19 ja mekko oli jo klo 17.05 valmis! Wuhuu! Koulusta tuli tosin tuona päivänä karattua jo kahden aikoihin...

Vähän jäi harmittamaan että piti hutaista aika monta asiaa ajan puutteen johdosta, mutta onneksi tekele pysyi kasassa koko illan. Leveä helma oli "erittäin kätevä" ahtaassa tilassa, jossa on paljon ihmisiä, mutta ainakin ne väisti mua... :D

Otin muutamia prosessikuvia ja sitten tuosta valmiista tuotoksesta pari kuvaa Pirkon (kyllä, sen mustan nuken nimi on Pirkko) päällä. Mekkonen tehtiin kokonaan muotoilemalla, eli kaavan kaava ei piirretty. Aika paljon joutuu silloin sovittamaan ja sehän on ihan "huippu helppoa" itse itsensä päälle (vain PARI kertaa tuli pistettyä neulalla omaan kylkeen... auts.), mutta veritahroitta selvisin. :D mekossa on myös havaittavissa lievää epäsymmetriaa, mutta ei kerrota kellekään..

Alkuperäinen suunnitelma ruttuisella paperilla.

Alla oli siis tämä hulahulavanteesta tehty simppeli alushame. Valkoisella nauhalla merkitsin yläosan saumojen paikat muotoilun avuksi.

Taakse tuli viistot muotolaskokset ja keskitakasauma, johon ommeltiin vetoketju.

Ensin suunnittelin kyseisen näköistä yläosaa, mutta koska tekokuituinen satiinikangas oli kovin paksua, ei viritelmä oikein toiminut ja suunnitelma muuttui...

Päädyin kokeilujen kautta muutamaan laskokseen rintojen kohdalla.

Tässä etuosa on jo harsittu kasaan.

Helman laskoksia mietin todella pitkään ja hartaasti ja kokeilin kankaalla erilaisia vaihtoehtoja alushameen päälle. Lopulta päädyin muutaman sentin levyisiin vastalaskoksiin jotka laskostin lähes neliskanttisiin kankaaanpaloihin. Helman valmiiksi leveydeksi tuli vaivaiset 2,5 m!!!

Lopputulos on tässä. Salama haalistaa väriä aavistuksen ja helman jouduin ajan puutteessa kääntämään koneella --> näkyy hieman rumasti jopa tämän kokoisessa kuvassa... :/

Lähikuvaa laskoksista ja mustasta pitsistä, jonka siis väkersin leikkaamalla osioita valmiista pitsikankaasta ja ompelemalla kiinni käsin tai siksak-ompeleella valmiiseen mekkoon.

Ja tietysti muutama musta strassi.

Ja mekko tositoimissa!!! (hahhah! ei ehkä edustavin kuva, mutta oisitte nähny ne muut! ;))