Home, I hope it is sweet, home

Vihdoinkin ilouutisia! Hakusessa ollut pieni kaupunkikoti on löytynyt. Nyt enää paperit kuntoon, kamat paikalleen ja asun Kuopiossa. :)

Toistaiseksi en ole uutta asumustani nähnyt. Mitään hohdokasta en kuitenkaan kuvien perusteella odotaisi. Keittiökomero uusittu -85... vessan väriksi oli valittu hieman kellertävä... yäk..! Mutta, positiiivista ajattelua, mulla on koti!

Olen oikeastaan ihan sika intsinä tästä koko muuttamis bisneksestä. Torstaina alkoi "Maalaanpa nuo vanhat tuolit uudestaan, eikö ole hyvä idea" -projekti. Siinäpä sitten irrottelin kolme kerrosta maalia tökötein, lastoin ja teräsvilloin. Eikä mennyt KUIN kahdeksan tuntia kahteen tuoliin. Mutta makeet niistä tulee. :) Kuvia myöhemmin vaikkei ketään kiinnosta. :D

Seuraava jännä juttu onkin todella saada kaikki haalimani tavarat ja huonekalut Helsingistä (ja osa myös Lahdesta) Kuopioon. Ja se keittiön pöytäkin on yhä edelleen Lohjalla...

My life

Minä, joka olen koko ikäni asunut Helsingissä (kehä I:n sisäpuolella, vaikka se tosin menee tossa vieressä mutta hei kuitenkin!) sain viime keväänä loistavan idean hakea Kuopion Muotoiluakatemiaan vaatetusmuotoilun linjalle. No miksi sinne, kun täälläkin on? Niinpä niin.
En koe olevani seuraava Coco Chanel tai mitään muuta vastaavaa. Sääliksi käy Ameriiikkojen Muodin huipulle kilpailijoita, jotka hulluna hehkuttavat omia taitojaan ja seuraavana hetkenä tippuvat kisasta karseiden luomustensa kanssa. Ehkä itseluottamuksen puutte onkin suurin ongelmani. En usko että tulisin ikimaailmassa pääsemään Taikkiin enkä tiedä haluaisinko? Valmistuin viime keväänä pukuompelijaksi (ihanasta Helpan Roihiksen ysiköstä) ja vierailimme luokkamme kanssa ofkoors Taikissa ja ei oikein vakuuttanut. Kyllä mä tiedän ettei sais olla ennakkoluuloinen ja teilata jotakin yhden vilkaisun perusteella mutta.. päätin luottaa yleishölmöön päähäni, joten parin viikon päästä olen Kuopiossa, Savon sydämmessä.

Tiedän etten ole ainoaa laatuani muuttamassa täältä etelästä pohjoiseen, mutta ihmetystä se aiheuttaa silti yhdelle jos toiselle. Kyllä se vain on niin ihme ja kummaa kun joku päättää lähteä täältä "palveluiden taivaasta" "peräkylille". Helsingissä on palveluita, joita ei muualla Suomessa ole! Kuten Kansallisooppera ja -baletti, Tallinnan paatit, metro, eduskunta... mistä mä jäänkään paitsi! Helsingissä on myös hyvän hintaset yksiöt (uusien rakennettavien asuntojen keskipinta-ala täytyy olla 75neliöö..? mitä!) ja opiskelijoiden määrään suhteutettuna melkoisen vähänlaisesti opiskelija-asuntoja.

Asunto se kyllä on ollut minullakin työn alla. Asiaa ei helpota sekään, että minä olen Helsingissä ja Kuopio 400 km päässä. Näytöissä käyntiin onkin valjastettu kaikki Kuopioon aikanaan eksyneet enemmän ja vähemmän sukulaiseni... tätini, serkuni appiukko... Tilanne alkaa olla jo hieman huvittava, mutta ei mitenkään epänormaalia... Ongelmaa tuottaa vuokranantajien nuiva suhtautuminen karvaisiin perheenjäseniin, joilla on neljä jalkaa. Ongelmaa tosin tuottaa sekin kuinka saan karvaisen nelijalkaisemme rakastamaan junamatkailua, mutta se nyt on sen ajan murhe. Olen silti toiveikas asunnon suhteen. Kunpa vain saisin sen nyt enkä sitten kahden kuukauden päästä...